lauantai, 11 heinäkuun

Historian lehdiltä
Jolo ja Tripoli eivät unohdu

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Faksi herättää yöllä ja alkaa suoltaa arkkeja toisensa jälkeen. En jaksa katsoa, keneltä ne tulevat. Aamulla luen: Ranskan televisio. On huhtikuun loppu vuonna 2000.

Teksti ja kuvat Reijo Härkönen

Tekstit on kirjoittanut ystäväni Seppo Fränti, joka sai ne luovutettua vaivihkaa Ranskan tv:n toimittajalle, joka oli päässyt ensimmäisenä journalistina siepattujen länsimaalaisten leirille Filippiineillä. Turistiryhmän kaappasi Abu Sayyaf -terroristiryhmä Sipadanin saarelta Malesiasta 23.4.2000.

Seppo Fränti ja Risto Vahanen olivat lähteneet sukellusmatkalle Malesiaan. Kun kaappauksesta oli jo tullut tieto lähimmille, tuli Sepolta postikortti: ”Konnia ei ole näkynyt”. Hän tarkoitti merikilpikonnia, paholaisrauskuja kyllä näkyi. Oikeat konnat tulivat sitten illalla ja veivät kaikki sukellussaaren turistit mennessään Filippiineille monen sadan kilometrin päähän.

Terroristit saivat miljoonan jokaisesta

Abu Sayyaf on islamilainen terroristijoukko, ja kaappauksen syy oli raha. Lopulta Libyan Muammar Gaddafi maksoikin jokaisesta kaapatusta miljoona dollaria kohentaakseen omaa kuvaansa. Ehkä osa meni kehitysapuna Etelä-Filippiinien paikallisille, loput terroristeille.

Panttivankien lento on laskeutunut Tripoliin, keskellä Risto Vahanen, taaempana Seppo Fränti.

Oma elämä ei ollutkaan sitten entisensä huhtikuun lopun jälkeen. Fakseja tuli sittemmin Suomen konsulaatin kautta Manilasta. Epävarmuus jatkui syyskuulle saakka, mutta toivo ei koskaan sammunut. Kyllä he pääsevät vapaaksi!

Sitten tuli tieto: panttivangit ovat Jololla kohta vapaita ja saapuvat, ei Bangkokiin kuten ensin oletettiin, vaan Tripoliin Libyaan. Äkkiä lentolippujen varaus, mutta kuinka viisumi? Sitten tulee tieto, ettei viisumia tarvita, tieto vain Libyan konsulaattiin Tukholmaan.

Lähden vastaanottamaan panttivankeja Seura-lehden edustajana, ja mukana on myös valokuvaaja Pekka. Lentokentällä Tripolissa on ryhmä Suomesta Wienin kautta saapuneita toimittajia ja mukanani tullut Sepon veli Hannu, odottelemme vähän aikaa ja sitten meidät kuljetetaan hotelliin. 

Ilman ”päällystakkia” ei olisi saanut lähteä kaupungille, mutta ei sitä kukaan sitten estänyt. Vanhankaupungin kahvilassa rupattelimme asiakkaiden kanssa, ja häihin menossa olleet tytöt halusivat kuvaan.

Gaddafin poika edusti

Muammar Gaddafin valkoinen lentokone tekee kierroksen kentän yllä ja laskeutuu 11. syyskuuta kello 17.30. Partaiset panttivangit ohjataan kaoottiseen lehdistötilaisuuteen, ja paluujuhla on seuraavana päivänä 1500-luvun maurilaislinnoituksessa meren rannalla. Libyaa edustaa Saif al-Islam, Gaddafin poika. Suomesta on ulkoministeri Erkki Tuomioja.

      Gaddafi antoi luvan tulla Libyaan ilman viisumia.

Ulkoministeriön kone vie panttivangit illalla Suomeen. Olisin päässyt mukaan, jos olisi ollut yksi vapaa paikka. 140 vankeuden päivää on päättynyt, mutta henkinen panttivankeus jatkui vielä pitkään, meillä kaikilla.

Mitä kuuluu nyt rosvojoukon päällikölle ”Robotille”? Hän on jo autuaamilla metsästysmailla, tuskin rosvoamassa viattomia uskonnon nimissä. Armeija ampui hänet niin kuin monet muutkin sieppaajista.

Tällä palstalla muistelemme matkailutapahtumia vuosien varrelta. Seppo Fräntin laajan Kiasmalle lahjoitetun taidekokoelman näyttely avautuu Kiasmassa 2.6.

 

Elämää kaupungilla; tytöt menossa häihin.

Hallinnon ”päällystakki” ei estänyt vapaata liikkumista, näkymä Tripolin vanhastakaupungista.

 

 

 

 

Share.

Comments are closed.