Syyskuussa avatussa Vincent van Goghin töitä esittelevässä taidenäyttelyssä ei nähdä hänen kuuluisia auringonkukkiaan tai Provencen tähtikirkasta öistä maisemaa, mutta näyttelyn nimi ”Tie taiteilijaksi” kuvaa hyvin Van Goghin kivikkoista polkua yhdeksi maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista taiteilijoista.
Teksti Marja-Liisa Kinturi
Kuvat Didrichsenin taidemuseo ja Marja-Liisa Kinturi
Syyskuussa avatussa Vincent van Goghin töitä esittelevässä taidenäyttelyssä ei nähdä hänen kuuluisia auringonkukkiaan tai Provencen tähtikirkasta öistä maisemaa, mutta näyttelyn nimi ”Tie taiteilijaksi” kuvaa hyvin Van Goghin kivikkoista polkua yhdeksi maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista taiteilijoista.
Näyttelyssä huipentuu samalla hienosti Didrichsenin taidemuseon 55-vuotisjuhlavuosi, jota koronapandemia on kurittanut, mutta ei onneksi tyystin lannistanut.
Ponnistusten kautta tuloksiin
Helsingin Kuusisaaressa avoinna olevassa Vincent van Goghin töitä esittelevässä näyttelyssä kuuluisat auringonkukat loistavat poissaolollaan. Teeman mukaisesti huomio on keskitetty taiteilijan uran alkuvaiheen lukuisiin piirroksiin, joiden kautta hän ponnisteli siirtääkseen näkemäänsä maailmaa paperille ja kankaalle.
Vuonna 1887 maalattu omakuva on vain yksi monista. Elämänsä viime vuosina taiteilijan maalaustahti vain kiihtyi. Hänen sanotaan maalanneen elämänsä viimeisten 70 päivän aikana yli 70 maalausta!
Näyttelyssä nähdään vain kaksi maalausta, joista toinen on kuuluisa omakuva vuodelta 1887 ja toinen on Ateneumista lainassa oleva ja samalla Suomen ainoa van Goghin teos Katu, Auvers-sur-Oise vuodelta 1890.
Taiteilijan pitää osata piirtää
Puolihämärässä pehmeästi valaistut piirrokset, joita on esillä 39 sekä yksi grafiikantyö, kuvaavat hollantilaisen maaseudun elämää ja ihmisiä vuosisadan vaihteessa.
Van Goghilla ei ollut muodollista taidemaalarin koulutusta. Hän koki kuitenkin, että maalaaminen onnistuu vasta, jos osaa piirtää hyvin. Sitä hän harjoitteli kiivaasti. Hän piirsi litografialiiidulla paperille, jatkoi vesiväreillä ja painomusteella ja poisti välillä väriä paperista raaputtaen sen melkein puhki. Näitä teoksiaan hän kutsui piirustuksiksi.
Juhlanäyttely Didrichsenin taidemuseossa 5.9.2020 – 31.1.2021
Taiteilijan elämä oli myös köyhää. Hän joutui etsimään edullisia malleja, joten hän kuvasi lähiympäristönsä ihmisiä ja arkisia askareita. Esillä olevat työt kuvaavatkin elävästi reilun sadan vuoden takaisen maaseudun elämää.
Kun Vincent Van Goghin kuolemasta oli vuonna 1990 kulunut sata vuotta, yhdysvaltalainen Irving Stone kirjoitti hänen elämäkertansa Lust for Life, jonka WSOY julkaisi 1996 nimellä Vincent van Gogh, Hän rakasti elämää.
Didrichsenin taidemuseo on puolestaan julkaissut näyttelyyn liittyen kattavan, kaksikielisen ja parisataasivuisen teoksen Tie taiteilijaksi, jossa on kansikuvana hänen teoksensa Tuulimyllyjjä Dordrechtissa (kuvassa).
Tuulimyllyjä Dordrechtissa vuodelta 1881 kuvaa tyypillistä maisemaa, jonka Vincent van Gogh näki ympärillään. Näyttelyn työt ovat pääosin lainassa hollantilaisesta Kröller-Müller-museosta.
Näyttelyssä on esillä 39 Vincent van Goghin piirustusta ja yksi grafiikantyö vuosilta 1881–1890.
Omakuvan ohella näyttelyn toinen öljyvärityö on Ateneumin taidemuseosta lainattu ”Katu, Auvers-sur-Oise” vuodelta 1890.