Matkailutoimittajien Killan kevätretki suuntautui huhtikuussa Turun saaristoon, Rymättylän Herrankukkaroon. Pentti-Oskari Kangas oli kutsunut kiltalaisia kylään, saunomaan ja tutustumaan villikalojen valmistukseen. Herrankukkarohan voitti matkailumessuilla tammikuussa valtakunnallisen Luonto matkailussa -kilpailun.
Teksti ja kuvat Pekka Virolainen
Kalatorpparitila on aina panostanut lähiseudun tuiki tavallisiin ja moninaisiin kalalajeihin, mutta uuden teeman kautta Herrankukkaron vieraat pääsevät tutustumaan nuotioiden äärellä lähikalan käytön etuihin. Matka alkaa kotimaisten kalojen tunnistamisella ja päättyy maistelumenun nautiskeluun.
Killan jäsenet puolestaan aloittivat vierailun juuri Sri Lankasta palanneen isännän, Pentti-Osakari Kankaan, tapaamisella nokipannukahvien äärellä. Villikaloista esitelmöi kalatalousministeri Janne Rautio.
Ensin kuitenkin saunottiin 124-paikkaisessa savusaunassa, rentouduttiin 36-asteisessa altaassa ja kuunneltiin Pentti-Oskarin ajatuksia matkailusta.
Herrankukkaro on aikuisten leikkipuisto luonnon helmassa. Siellä on
monipuoliset kokoustilat ja 110 petipaikkaa. Palvelusta vastaa kymmenen
hengen miehistö plus kiireapulaiset.
”Me olemme kehittäneet tätä paikkaa luonnonmukaisesti villikaloja suosien jo 32 vuotta, ja kun se kerran on nyt muotia, totta maar sitä on hyvä nyt korostaa”, Kangas sanoo.
”Kestävä kehitys ja hiilijalanjäljen huomioiminen ovat olleet täällä etusijalla aina, joskaan ei ole tiedetty noista sanoista, ennen kun vasta nyt, kun niistä kaikkialla puhutaan”, isäntä – tai viralliselta titteliltään kiireapulainen kertoili.
”Ruokapöydässä meillä on 80-prosenttisesti villikalaa”. Saarella onkin kuulemma sanonta, että ”mitä Oskari Merikanto merellä, sitä Pentti-Oskari pari metriä erellä”.
”Eräs talousguru sanoi joskus vuonna 2000, että ne firmat, jotka vasta viidentoista vuoden päästä alkaa puhua ja toimia kestävän kehityksen mukaan, eivät saa siitä mitään kilpailuetua. Ja niinhän se on, nythän siitä puhuvat kaikki!”
Vaikka Herrankukkarossa on halkopinojen ja harmaantuneiden rakennusten välissä vanhan kalastajatilan tunnelmaa, on kulissien takana myös uutta tekniikkaa.
”Emme me voi pakottaa ulkomaalaisia ensin saunaan ja sitten riukupaskalle. Eksoottisuus on hyvä, mutta primitiivisyys ei. Siksi meillä on huussien ohella vesivessojakin”.
”Meillä on myös ihan saman tason vedenpuhdistusjärjestelmät kuin kylpylöissä. Voikin sanoa, että aina kun tyhjennämme altaat mereen, me samalla vähän puhdistamme sitä!”
Osaava kokki ei syötä särkeä kissalle
Kalatalousministeri Janne Rautio pisti ihmettelemään, kuinka tuhansien järvien ja yli 70 kalalajin maassa syödään yli 80-prosenttisesti ulkomailta tuotua kalaa!
Rautio on itse ottanut elämäntehtäväkseen paikata kotimaisten kalojen mainetta, varsinkin niiden, joita roskaloiksi alettiin 1980-luvulla kutsua. Nyt kotimaiset ovat villikaloja ja oikein ja osaavasti laitettuina ruokapöytien tähtivieraita. Tämän kiltalaiset saivat kaikin aistein kokea, kun maistettiin muun muassa savustettua norssia eli kuoretta.
”Kestävä kehitys ja hiilijalanjälkien huomioiminen ovat olleet täällä etusijalla aina, joskaan ei tiedetty noista sanoista ennen kuin vasta nyt, kun niistä kaikkialla puhutaan.”
Hauen käsittelyyn Rautio antoi muutaman mielenkiintoisen vihjeen: kalan liha ei saa joutua kosketuksiin sen pinnalla olevan liman kanssa, vaan lima on pyyhittävä pois karkealla kankaalla, ja leikkuulauta puhdistettava, ennen kun kalaa aletaan fileoida.
Janne Raution kalanlaittovihjeitä löytyy hänen kirjastaan Suomalaista
villikalaa tai vaikkapa Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-4426335
Haukea ei myöskään pidä syödä liian tuoreena, sillä sen tekstuuri paranee, kun sitä säilyttää kolme päivää jääkaapissa kylmävaraajiin ja Turun Sanomiin käärittynä, alle yhden asteen lämpötilassa.
”Silloin kalan pH ehtii laskea, ja tekstuuri alkaa muistuttaa siikaa”, Rautio vinkkaa.
Hän lisää, ettei mitään kalaa kannata heittää kissoille tai takaisin veteen, vaan kaikista saa hyvää lähiruokaa.
Valitettavasti omien kalalajien käsittelyn ja valmistamisen osaaminen on Suomessa vähenemässä. Siihen auttaa kuitenkin Raution tuore kirja. Suomalaista villikalaa -teoksessa on reseptien ohessa ohjeita erilaisten kotimaisten kalojen käsittelyyn.