Teksti ja kuvat Reijo Härkönen 

Sitten kun Venäjän viisumivapaus, ehkä vuosikymmenen päästä, toteutuu, toteutuu myös toiveeni Narvan ja Ivangorodin kaupunkien yhteisestä matkailualueesta. Kaupungit erottaa vain Narvajoen yli menevä silta ja tiukkailmeiset passintarkastajat molemmin puolin.

Kun asustaa Narvassa, on matkaa kävellen toiselle puolelle vain neljännestunti. Autollakin voi mennä, mutta se on turhaa. Toki voisi asua Ivangorodinkin (Iivananlinna) puolella, kun nyt sinne on remontoitu kuntoon neuvostoaikainen hotelli, Vitjaz ja sen mainio ravintola.

Narvaan pääsee Tallinnasta alle neljässä tunnissa. Olisi hyvä osata venäjää, sillä pääosa asukkaista on venäjänkielisiä. Heidän kanssaan jonotamme muutaman minuutin aamuisin raja-asemalla; viisumia he eivät tarvitse, vaan pääsevät läpi henkilötodistuksella.

Ivangorodin puolella matkailijalle ei ole kovin paljon nähtävää, mutta on ainakin mahtava linnoitus vastapäätä Narvan Hermannin linnoitusta. Huomaa helposti, että Ivangorod on Venäjän peräkylä. Elämä sujuu verkkaan, hinnat ovat kaupoissa edulliset, ja siksipä narvalaiset kantavat kassikaupalla halpaa ruokaa Narvajoen takaa. Kun menee postiin, aikaa kuluu venäläiseen malliin: yksinkertaisen kirjeen postittamiseen kuluu kymmenen minuuttia.

EU-kansalaiselta helposti unohtuu, että päivämatkalta ei saisi tuoda alkoholia eikä lainkaan esimerkiksi lihaa ja makkaraa. Kukaan ei Viron puolella ole kiinnostunut tuomisista. Kannattaa ottaa vuosiviisumi Venäjälle, joten Ivangorodissakin saati sitten Viipurissa ja Pietarissa voi käydä rajattomasti. Kun asuin viimeksi Narvassa pari viikkoa sitten, kaupungin ykköshotelli Narva velotti huoneesta 38 euroa yöltä. Narvan puolella on nähtävää moneksikin päiväksi, ollaanhan idän ja lännen historiallisessa kohtauspaikassa.

Kun linnoitukset ja historia alkavat kyllästyttää, on pieni kylpyläkaupunki Narva-Jõesuu Suomenlahden rannalla vain pikkumatkan päässä. Matkailutoimistossa palvellaan ystävällisesti myös suomeksi.

www.tourism.narva.ee www.ivangorod.ru (venäjäksi)