Matka Uuteenkaarlepyyhyn ja Keski-Suomeen tarjoaa historiaa, kulttuuria ja luontoa
Teksti Heino Ylisipola Kuvat Helena Ylisipola
Koronakesä 2020 virvoitti kotimaanmatkailun uuteen nousuun. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Monelle suomalaiselle Pohjanmaan rannikko on varsin vierasta seutua, varsinkin rannikon pikkukaupungit. Me suuntasimme kesällä vanhan Volvomme keulan kohti Uuttakaarlepyytä, joka vielä 1970-luvun alussa oli asukasluvultaan Suomen pienin kaupunki, noin 1 500 asukasta. Tänä vuonna kaupunki viettää 400-vuotisjuhliaan, sillä Uusikaarlepyy sai kaupunkioikeudet 1620.
Synnyinkodin, Kuddnäsin portin pielessä Uudessakaarlepyyssä on Zacharias Topeliuksen muistokivi.
Uusikaarlepyy ei ole liian kaukana, sillä esimerkiksi automatka Helsingistä kaupunkiin on vajaa 400 kilometriä. Tiet ovat hyvässä kunnossa.
Pakollinen pysähdyspaikka ennen Uuteenkaarlepyyhyn saapumista on Juuttaan taistelun muistomerkki. Valtava kivinen monumentti kertoo Suomen sodan aikaisesta taistelusta, joka käytiin 13. syyskuuta 1808 Ruotsin ja Venäjän välillä.
Ruotsi-Suomen joukkoja johti eversti Georg Carl von Döbeln ja venäläisten kenraali Koshatshovski. Suomalaiset voittivat von Döbelnin johdolla ankaran taistelun, vaikka venäläisillä oli selkeä miesylivoima. Tuo taistelu on meille kaikille tuttu J. L. Runbergin runosta Döbeln Juuttaalla Vänrikki Stoolin tarinoissa.
Tänä vuonna on kulunut 200 vuotta von Döbelnin kuolemasta. Juuttaan taistelun muistomerkin isossa kivijärkäleessä on teksti suomeksi:
Mik’ onni sulle synnyinmaa/
lie luotu/
iloko vaiko huoli/
sulle suotu/
salattu tuleviin/
on aikoihin./
Waan kuinka riemuinnet/
tai surret silloin/niin kauniinpaa et päivää/
muista milloin/
kuin päivää tätä,/
päivää Döbelnin.
Uudestakaarlepyystä löytyy yksi hotelli ja sen yhteydessä oleva leirintäalue. Vaatimaton, mutta kodikas hotelli Juthbacka sijaitsee Lapuanjoen varrella Juthbackan kartanon mailla.
Kaupungin keskustaan on muutama sadan metrin matka Lapuanjoen yli, kaupungin läpi virratessaan joki on saanut nimekseen Uudenkaarlepyynjoki.
Mukavaa huomiota herättää, kun vastaan tulevat nuoret, niin työt kuin pojat, tervehtivät reippaasti vastaantulevia turisteja. Emme muista kokeneemme tuollaista Itä-Suomessa!
Meille on suositeltu, että kaupungin paras ruokaravintola on FAF. Nimi ei sano ensin mitään. Ravintolassa tarvitaan jo ruotsia tilauksen tekemiseen, sillä 90 prosenttia kaupungin asukkaista puhuu ruotsia äidinkielenään.
Palvelu oli hyvää ja samoin ravintolan burgerit. Nekin voivat olla hyviä, kun ne tehdään paikan päällä hyvistä raaka-aineista. Tarjoilija selvittää meille FAF-nimen salaisuuden. Se tarkoittaa First after Fire. Nimi juontaa juurensa suuresta tulipalosta vuonna 1858, jolloin melkein koko kaupunki tuhoutui. FAF:n talo rakennettiin ensimmäiseksi.
Topeliuksen koti on nyt museona
Uudenkaarlepyyn kiinnostavin nähtävyys on tietysti kirjailija ja satusetä Zachris (Sakari) Topeliuksen lapsuudenkoti Kuddnäs, joka on toiminut museona vuodesta 1934 lähtien. Pihapiirissä on myös viihtyisä kahvila Emilie.
Topelius asui kartanomaisessa talossa 14-vuotiaaksi asti, jolloin hän lähti Helsinkiin jatkamaan opintojaan. Topelius kirjoitti satujen lisäksi runoja, kirjoja ja historiateoksia. Lisäksi hän kirjoitti paljon sanomalehtiin. Ehtipä hän olla Helsingin yliopiston rehtorinakin.
Topeliuksen saduista yksi tunnetuimmista on Koivu ja tähti, joka perustuu tositapahtumiin. Suomessa elettiin Ison vihan aikaa vuonna 1714. Oululainen 7-vuotias poika Kristoffer Toppelius pakeni äitinsä kanssa venäläisiä kasakkaratsuja piilopirttiin Muhokselle.
Kasakat kuitenkin löysivät heidät ja ottivat pojan vangikseen äidin silmien edessä. Samalla he vangitsivat tytön, Briitta Keräisen. Kasakat veivät lapset Venäjälle Inkerinmaalle ja myivät siellä orjiksi pajariperheeseen.
Mukavaa huomiota länsirannikolla herättää, kun vastaan tulevat nuoret, niin työt kuin pojat, tervehtivät reippaasti vastaantulevia turisteja.
Kot-ikä vaivasi lapsia koko ajan ja muutaman vuoden jälkeen Kristoffer ja Briitta karkasivat. He suunnistivat länttä, auringonlaskua kohti. Oppaana oli vain lapsuudesta tuttu iltatähti ja kotipihan koivu.
Yli vuoden kestäneen vaelluksen ja piileskelyn jälkeen Kristoffer lopulta tapasi äitinsä Ruotsissa ja he palasivat Ouluun.
Kristofferista tuli tullinhoitaja ja hänen poikansa Mikael Toppelius teki elämänuransa arvostettuna kirkkomaalarina, joka teki alttari- ja seinämaalauksia Pohjois-Suomen kirkkoihin.
Mikael Toppeliuksen poika Zacharia Toppelius toimi piirieläinlääkärinä Uudessakaarlepyyssä. Hän keräsi vienankarjalaista kansanrunoutta jo ennen Elias Lönnrotia. Perheeseen syntyi vuonna 1818 Kuddnäsin kartanossa tuleva kirjailija ja satusetä Sakari Topelius. Hän kirjoitti isoisän isästään Kristofferista koskettavan sadun, Koivu ja tähti.
Tässä sadussa Topelius antaa hienon elämänohjeen: kaikki on mahdollista, jos vain uskoo itse siihen, mitä on tekemässä!
Huopanankoski on kehnossa kunno
C kahdesta neljään viikkoa kerrallaan. Yhteensä kalastusmatkoja kertyi 23. Huopanankoskesta kertoo myös yksi Ahon kirja, Lohilastuja ja kalakaskuja.
Kirjailija Juhani Aho sai kesällä 1917 Viitasaaren Huopanankoskesta lähes kahdeksankiloisen taimenen.
Syksyllä 1917 Aho sai suurimman kalansa Huopanankoskella, liki kahdeksankiloisen taimenen. Kosken rannalla on peltitaulu, johon on kirjattu suurimmat saaliskalat. Kosken ääreltä löytyy myös muistokivi paikalta, jossa sijaitsi Juho ja Saima Kokon talo. He majoittivat Ahon ja joskus myös koko Ahon perheen kesäisillä kalamatkoilla.
”Ei ole maailmassa seutua, johon minulla olisi kiinnittynyt semmoinen määrä ihania ja mieluisia muistoja kuin Huopana”, kirjoitti Juhani Aho.
Konsuli Conrad Rosenlew oli Ahon monivuotinen kalakaveri. Rosenlew oli ostanut kesäksi 1921 yhteistä Huopanan kalamatkaa varten uuden auton, Rolls Royce Silver Ghostin. Sitä kalamatkaa ei koskaan tullut, sillä Aho sairastui ja kuoli kesällä 1921.
Kesällä 2020 Huopanankoski oli hiljainen paikka: kalastajia ei näy ja miljöö vaikuttaa hoitamattomalta. Yhdestä rakennuksesta puuttuu kokonaan katto, vain seinät ovat jäljellä. Opastauluja paikan historiasta ei näy. Kahvilakin pitäisi olla jossain, mutta opastusta sinne ei löydy. Pitäisikö Viitasaaren kaupungin ja Juhani Ahon seuran puuttua asiaan?
Suomen historian isä syntyi Viitasaarella
Kovin moni ei ehkä tiedä, että Suomen historian isä, kansallisuusaatteen tutkija ja lopulta Kuninkaallisen Turun Akatemian rehtori Henrik Gabriel Porthan syntyi 1739 Viitasaarella.
Koskien ja järvien kaupungissa, Viitasaaren keskustassa, Keiteleen rannalla on kookas Porthanin muistokivi. Se sijaitsee hänen synnyinpappilansa paikalla. Kesäisin samalla paikalla toimii suosittu Porthanin kahvimaja/lottamaja.
Porthan oli muun muassa Aurora-seuran perustaja, joka julkaisi tammikuusta 1771 alkaen Suomen ensimmäistä sanomalehteä, Tidningar utgifne af et sälskap i Åbo. Ensi vuonna 2021, suomalainen sanomalehdistö voi juhlia perustamisensa 250-vuotista taivalta.
Kotiin Helsinkiin voi ajella Jyväskylän kautta ja pistäytyä matkalla vilkaisemassa Säynätsalon kunnantaloa, joka on Alvar Aallon tiiliarkkitehtuurin ehkä upein mestariluomus.
Sitten kannatta suunnata auton keula kohti Sysmää ja ajaa kaunis, kahdeksan kilometriä pitkä kulttuuritie Pulkkilanharju Vääksyyn ja sieltä Lahteen. Pulkkilanharju on jääkauden synnyttämä luontokohde kuten idempänä oleva Salpausselkäkin.
Huopanankoski on Juhani Ahon kalastuskoski Viitasaarella.
Henrik Gabriel Porthanin muistomerkki sijaitsee hänen synnyinpappilansa paikalla aivan Viitasaaren keskustassa, Keiteleen rannalla. Muistomerkin vierellä sijaitsee Porthanin kahvimaja/lottamaja, joka palvelee kesäisin.