Moni suomalainen suuntaa kesällä lomalle Tukholmaan tai Tallinnaan. Kummassakin kaupungissa on paljon nähtävää. Se koskee myös taide-elämyksiä.
Teksti Heino ja Helena Ylisipola
Kuvat Ruotsin Kansallismuseo ja Viron Kumu/Mikkelin museo
Tukholmassa kannattaa suunnata kulkunsa Gamla Stanin, Skansenin ja Gröna Lundin sijaan viime vuoden lopulla uudelleen avattuun Nationalmuseumiin, Ruotsin kansallismuseoon, joka on maan suurin taide- ja taideteollisuusmuseo. Siellä on noin 700 000 maalausta, piirrosta veistosta ja taideteollisuusesinettä.
Me kävimme kesän alussa Nationalmuseumissa katsomassa Dansk Guldålder, Tanskan kulta-aika 1800–1864 -näyttelyn.
Ruotsinlaivalta ehtii vaikka kävellen Kuninkaanlinnaa vastapäätä, Blasieholmilla sijaitsevaan Ruotsin suurimpaan taidemuseoon.
Kun viisi vuotta kestänyt remontti- ja uudistustyö vihdoin valmistui lokakuussa 2018, ovat kävijät siitä lähtien joutuneet jonkin verran jonottamaan museoon. Museo on suosittu, sillä jo kolmen ensimmäisen aukiolokuukauden aikana kävijöitä on ollut 300 000.
Ruotsalaiset osaavat jonottaa eikä jonotusaika ole juuri varttituntia pitempi, sillä valtavaan museoon mahtuu paljon ihmisiä. Perusnäyttelyihin ei ole pääsymaksua, mutta vaihtuviin näyttelyihin on maksu, esimerkiksi Tanskan kulta-aika -näyttelyyn se on 150 kruunua eli noin 15 euroa. Eläkeläiset ja opiskelijat saavat alennusta.
Tanskalaista taidetta voi ihailla nyt lähellä
Tanskalaisen kultakauden, 1800-luvun alkupuoliskon, huipputaide ei ole Suomessa kovin tunnettua, mutta nyt sitä näkee runsain mitoin Tukholmassa vielä heinäkuun lopulle saakka.
Kultakauden maalauksia ovat hankkineet kokoelmiinsa muun muassa Pariisin Louvre, Lontoon The National Gallery ja New Yorkin Metropolitan-taidemuseo. On myös mainittava, että Nationalmuseumia johtaa suomalainen yli-intendentti Susanna Pettersson. Hän johti aiemmin Ateneumin taidemuseota.
Constantin Hansen: Pieni tyttö, Elise Köbke, kupin edessä (1850).
Kultakauden taiteelle on ominaista uusi herkkyys suhteessa kuvattaviin ja aiheet tulevat usein taiteilijan lähiympäristöstä, jopa omasta perheestä. Tanska ikään kuin pakeni sisäänpäin kahden raskaan sodan jälkeen.
Tanska kävi kolme vuotta sotaa Schlesvigin ja Holsteinin herttuakunnista, jotka pyrkivät irtautumaan Tanskan komennosta. Tanska sai kuitenkin pitää herttuakunnat seuraavaan saksalaissotaan saakka.
Kesä on oivallista aikaa tutustua myös taidenäyttelyihin, ei vain Suomessa, vaan myös vähän kauempana, läntisessä ja eteläisessä naapurimaassamme.
Tanskalle vuosi 1814 oli murheen vuosi, kun se menetti Norjan Ruotsille Napoleonin sotaretkien jälkiselvittelyissä.
Kun mahtivaltion asema oli menetetty, taiteilijat kääntyivät etsimään aiheita kotoa, perhepiiristään tai riittävän kaukaa, kuten Italiasta, jossa monet tanskalaistaiteilijat työskentelivät.
Pieni tyttö kupin edessä
Kultakauden näyttelystä voi poimia paljonkin kiinnostavia maalauksia, mutta yksi hellyttävimmistä on Constantin Hansenin maalaus Pieni tyttö, Elise Köbke, kupin edessä vuodelta 1850. Tyttö katsoo tyynenä ja rauhallisena suoraan katsojan silmiin. Teoksessa näkyy kulta-ajan taiteelle ominainen herkkyys kuvata lähiympäristöä, omaa perhepiiriä.
Louis August Smith: Nainen punoo hiuksiaan (1839).
Toinen katseen puoleensa vetävä maalaus on Louis August Smithin Nainen punoo hiuksiaan. Vaikka kyseessä on maalaus, se muistuttaa kuvan käsittelyltään kuvanveistoa.
Kaikki tanskalaiset taiteilijat eivät pysytelleet Kööpenhaminassa, vaan matkustivat usein Italiaan. Ditlev Blunckin maalaus Tanskalaiset taiteilijat La Gensolassa Roomassa näyttää, että taiteilijat osasivat myös välillä juhlia. Tällä kertaa he ovat ruokailemassa. Katsoja pääsee miltei osaksi päivällisseuruetta.
Näyttelysalien kiertämisen jälkeen kannattaa laskeutua jylhää marmoriportaikkoa alas ensimmäiseen kerrokseen, jossa sijaitsee erinomainen kahvila.
Ennen remonttia Nationalmuseumin kahvila sijaitsi rakennuksen atriumpihalla. Nyt atriumpihaan on tuotu veistoksia ja kahvila on viereisessä pitkässä siipikäytävässä. Uusi kahvila on hieman ahtaanoloinen, mutta voileivät ovat yhtä hyviä kuin aikaisemminkin. Kahvin ja teen lisäksi tarjolla on erinomainen valikoima viinejä.
Mikkelin museossa näkee Pirosmanin
Vielä lähempänä Suomea on Tallinna ja sen tasokkaat taidemuseot. Kaikki tuntenevat Kumun, Viron uusimman taidemuseon Kadriorgin puistossa. Kumua lähempää löytyy kuitenkin pieni Mikkelin taidemuseo, jonne kannattaa kesän matkalla poiketa.
Niko Pirosmani: Lepäävä georgialainen nainen (1904).
Mikkelin taidemuseolla ei ole mitään tekemistä Suomen Mikkelin kanssa, sillä museo on nimetty virolaisen Johannes Mikkelin mukaan. Hän lahjoitti 25 vuotta sitten ulkomaisen taiteen kokoelmansa Tallinnan taidemuseolle.
Nyt siellä on esillä tiettävästi ensimmäistä kertaa länsimaissa georgialaisen taiteilijan Pirosmanin – Niko Pirosmanashvilin (1862 – 1918) pienimuotoinen maalausnäyttely.
Pirosmani on toistaiseksi hyvin vähän tunnettu georgialaistaiteilija lännessä, vaikka hänen elämästään on tullut Georgiassa legenda. Hän on georgialaisen taiteen alullepanija, naivisti ja myös suuri romantikko. Pirosmani oli myös intohimoinen ruusujen ystävä.
Miljoona, miljoona ruusua rakastetulle
Varttuneet suomalaiset tuntevat laulun Miljoona, miljoona ruusua, jonka venäläinen Alla Pugatshova levytti muutama vuosikymmen sitten. Suomeksi ensimmäinen levytys taitaa olla Vera Teleniuksen, joka teki lauluun itse suomenkieliset sanat.
Pirosmani rakastui aikoinaan palavasti ranskalaiseen näyttelijättäreen ja halusi tehdä vaikutuksen häneen. Pirosmani myi vaatimattoman talonsa ja osti rahoilla valtavan määrän ruusuja, joilla hän täytti pienen aukion ja näyttelijättären ikkunan alustan!
Vastarakkautta ei kuitenkaan tullut. Näyttelijätär lähti kaupungista, mutta hän muisti lopun ikäänsä, mitä mies oli hänen vuokseen tehnyt: myynyt omaisuutensa ja ostanut niillä ruusuja!
Sota vaikutti myös Pirosmanin elämään: ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous veivät viimeisetkin tilaustyöt. Pirosmani joutui elämään äärimmäisessä köyhyydessä.
Aikalaisista Marc Chagall ja Kazimir Malevitsh ammensivat värivoimaa ja rohkeutta kuvata kansaihmisiä ja -elämää Pirosmanin taiteesta. Myöhemmin muun muassa Pablo Picasso on nostanut Pirosmanin taiteen mestareihin.
Niko Pirosmani: Nainen pääsiäismunien kanssa (1916-1918).
Näyttelyssä kannatta tutkia pitempään ainakin kahta Pirosmanin maalausta. Ne ovat Nainen pääsiäismunien kanssa (1916-1918) ja Lepäävä georgialainen nainen (1904).
Pirosmanin maalauksissa katsojaa viehättää hahmojen konstailemattomuus, yksinkertaisuus, mutta samalla kuvattujen rauhallisuus ja syvyys, suora katse.
Pirosmani elätti itseään maalaamalla puotien ja oluttupien mainoksia ruokapalkalla. Äärimmäisessä köyhyydessä elänyt Pirosmani löydettiin kuolleena 1918 hänen viimeisenä majapaikkanaan toimineen talon kellarista.
Näyttely on Mikkelin museossa avoinna 11. elokuuta 2019 saakka. Mikkelin museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10.00 – 18.00. Pääsymaksu viisi euroa.