Venäläisen säveltäjän Pjotr Tšaikovskin viimeiseksi jäänyt ooppera Jolanta soi kesäisen lempeästi ja soljuvasti tiistain ensi-illassa Savonlinnan oopperajuhlilla. Kun teoksen esittävät Bolšoi-teatterin solistit, kuoro ja orkesteri, voi odottaa vain maailman parasta Tšaikovski-tulkintaa.
Teos on Savonlinnan tyylikäs valinta Suomen itsenäisyyden 100-vuotisen juhlinnan kunniaksi, sillä on kulunut miltei 100 vuotta siitä, kun se esitettiin ensimmäisen kerran Suomessa, marraskuussa 1917 Helsingissä.
Maailman ensi-illasta Pietarin Mariinski-teatterissa tulee ensi marraskuussa 125 vuotta.
Torstai-iltana (27. heinäkuuta) Jolantaa saapui katsomaan myös Venäjän presidentti Vladimir Putin. Isäntänä toimi Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Mikä voisikaan olla parempi musiikillinen side kahden naapurimaan välillä kuin Tšaikovskin runollisesti kulkeva musiikki. Jolanta on jäänyt aivan turhaan Tšaikovskin tunnetuimpien oopperoiden, kuten Joutsenlammen, Pähkinänsärkijän ja Patarouvan varjoon.
Tiistain ensi-illan aluksi kuultiin sinfoninen sarja Pähkinänsärkijästä. Se on illan täydennystä, koska Jolanta on yksinäytöksinen ooppera.
Silmät kiinni tunnelmasta toiseen
Musiikki ja laulut olivat varmasti maailman huippua. Liki 100-jäsenisen kuoron osuudet soivat mykistävän tarkasti. Kapellimestari Tugan Sokhiev hallitsi tyylikkään vähäeleisesti, mutta tiukasti solistit, soittajat ja kuoron. Saimme, mitä odotimme.
Mutta se lavastus! Kun ooppera kertoo Provencen kuninkaan Renén sokeasta tyttärestä Jolantasta, johon burgundilainen ritari Vaudémont rakastuu ja saa lopulta omakseen, niin silloin olisi toivonut, että Olavinlinnaa itseään olisi käytetty enemmän lavasteena; siihen vanha linna olisi tarjonnut paljon mahdollisuuksia.
Nyt Jolantan lavastus lepäsi kahden suuren häkkirakennelman varassa, mustan ja valkoisen. Minimalismista olisi voinut mennä muutaman askeleen eteenpäin ja loihtia katsojille väriä ja silmäniloa. Musta edusti yötä, pimeyttä ja Jolantan sokeutta. Valkoinen rakennelma valoa, uskoa ja tulevaisuutta. Loppuiko lavastuksesta ja puvuista vastanneelta Alexander Borovskyltä aika vai uskallus heittäytyä Olavinlinnan tarjoamiin mahdollisuuksiin? Kuoron neulotut puvut olivat upeat. Nyt Jolanta oli lähellä konserttiversiota.
Jolanta, jota esitti sopraano Ekaterina Morozova, harhaili Pähkinänsärkijän aikana ääneti vailla päämäärää mustassa häkissään.
Morozova pääsi näyttämään taitonsa vasta oopperan loppupuolella yhdessä ritari Vaudémontin, tenori Dmytro Popovin kanssa. Popov sai ansaitusti aarioistaan bravo-huudot. Myös Robert, baritoni Konstantin Shushakov loisti Popovin tavoin.
Loisteliaasti esitetty musiikki ja upeat kuorokohtaukset korvasivat solistien vähäisen liikkuvuuden. Jolantasta saattoi aivan hyvin nauttia silmät kiinni ja antaa musiikin viedä mukanaan tunnelmasta toiseen.
**Savonlinnan oopperajuhlien pitkäaikainen markkinointipäällikkö Helena Kontiainen oli varannut Matkailutoimittajien Killan ryhmälle jälleen hyvät paikat salin keskeltä, jonne kuului ja näkyi. Helenalle sydämelliset kiitokset! Toivotamme hänelle ansaittuja senioripäiviä, jotka koittavat juhlahumusta päästyä.
Teksti Heino Ylisipola
Kuvat Savonlinnna oopperajuhlat
Ritari Vaudémont (tenori Dmytro Popov) järkyttyy kun hän huomaa, ettei Jolanta (sopraano Ekaterina Morozov) erota punaista ruusua valkoisesta.
Burgundilaiset ritarit ovat eksyneet metsässä. He eivät vielä tiedä, mikä heitä odottaa.
Ritari rakastuu syntymästään saakka sokeaan Jolantaan, joka vihdoin näkee valon. Musiikki pauhaa ja oopperassa on onnellinen, suorastaan liikuttava loppu.