Pohjois-Namibian kuuma kutsu
Teksti Arja Aho – Kuvat Tim Bird
Nakambalen lähetysasemalla Olukondassa aurinko korventaa hiuksia ja hiekka polttaa sandaalien läpi jalkoja. Paikalliset osaavat suojautua suurien puiden tai sateenvarjojen suojaan. Kuumuuteen tottumattomille paikallisen oppaan Hildan perusteellisesti esittelemät Suomen lähetysmuseon pimeät huoneet tuovat hieman helpotusta. Museokierroksen jälkeen pinnistämme pakalliseen kylään ja perinteiseen amboasutukseen. Koti on rakennettu monista pikkumajoista. 73-vuotias Johanna esittelee asumuksensa ja perheensä, johon kuuluu jo viisi lastenlastakin. Yhdessä majassa hakataan hirssistä jauhoa ja lauletaan hikiseen puuhaan kannustavia lauluja. Nuoren tytön maja muistuttaa teinitytön huonetta: meikkejä, peili, vaatteita sängyllä. Johanna keittää turisteille pihalla perinneruokaa: puuroa ja pinaattia. Perinteisiin kuuluisivat myös katerpillaritoukat.
Johanna, 73, tarjoilee kohta perinteistä namibialaista hirssipuuroa ja villipinaattimuhennosta. Jos kantti kestää, lisukkeeksi kuuluvat myös katerpillaritoukat.
Namibian pohjoisosassa sijaitseva Ambomaa (nyk. Pohjois-Namibia) oli suomalaisille pitkään yhtä kuin Afrikka. Suomalaiset lähetystyöntekijät aloittivat Ambomaalla käännytystyönsä jo 1870, kun Martti Rautanen, joka sai lempinimen Nakambale (mies, jolla on hattu), asettui Olukondaan. Tänne hänet on myös haudattu 1926.
Ambomaan apostolit lähtivät aikoinaan hyvässä uskossa viemään valoa ja Jumalan sanaa mustaan Afrikkaan. Lähetystyöntekijät toivat Pohjois-Namibiaan koulun ja terveydenhuollon, mutta myös tupakan ja viinan. Valkoisten myötä Afrikkaan tulivat myös uudet taudit, kuten sukupuolitaudit.
Namibiaa on joskus kutsuttu myös Suomen siirtomaaksi lähetystyöntekijöiden ja Martti Ahtisaarenkin takia. Ahtisaari toimi Namibiassa YK:n pääsihteerin erityisedustajana valvomassa maan itsenäistymistä. Etelä-Afrikan ja apartheidin aikaan Ambomaalle työnnettiin mustaa alkuperäisväestöä. Pohjois-Namibiassa asuukin 50 prosenttia koko maan väestöstä. Moni merkittävä vaikuttaja on Pohjois-Namibiasta kotoisin, kuten itsenäisen Namibian ensimmäinen presidentti Sam Nujoma.
Pohjois-Namibia erottuu hyvässä ja pahassa muusta Namibiasta. Maakunta on maan köyhin, kuumin ja suuren osan vuodesta myös kuivin alue. Valtaosa maakunnasta on hiekkaista tasankoa, jota halkovat lukuisat sadekausina vedestä täyttyvät joenuomat.
Tienvarsilla ja kylien laitamilla laiduntavat aasit, lehmät ja vuohet. Erään sanonnan mukaan mies on munaton, jos ei edes yhtä lehmää omista. Liikennemerkit eivät enää varoita kuduista ja hyppyantiloopeista, vaan lehmistä. Tien varsilla kohoaa valtavia, jopa viisimetrisiä termiittipesiä.
Joka toisessa talossa näyttäisi olevan kauneussalonki ja joka toisessa shebee eli baari, joiden nimet kertovat joko huumorintajusta tai epätoivosta: New Page, Hangover Bar, New World, New Life Bar, Enough Bar, Professon Bar. Puhelinkopin seinässä lukee: Tommy pick a phone. Kiinalaisessa puodissa kiinalaiset myyvät halpoja sandaaleja ja huiveja. Viidellä taalalla saisi näköjään yösijan. Suosittelen kuitenkin Oshakatin kaupungin paikallisesti loistokasta, mutta kotoisaa Country hotellia. Uima-altaan äärellä voi siemailla gin toniceja (kuten aikoinaan englantilaiset, jotka uskoivat kiniinin suojaavan malarialta) tai paikallista herkkua Amarula-kermalikööriä.
Illalla Country hotelli pimenee yllättäen kesken ruokatilausten. Pian selviää, että sähköt ovat poikki ihan koko maasta.
Hirssin hakkaaminen jauhoksi on raskasta työtä. Tytöt kannustavat toisiaan lauluin.
Poika varjoisilta kujilta. Ambomaalla kaikki etsivät jatkuvasti auringonsuojaa.
………………………………………………………….
Faktaa Namibiasta
Pääkaupunki: Windhoek
Asukasluku: n. 2 miljoonaa
Väestö: 80 % mustia, 6 % valkoihoisia
Uskonto: kristittyjä 80-90 %
Itsenäisyys: 21.3.1990
Rikkaudet: uraani ja timantit
Valuutta: Namibian dollari (10 ND = 1 EUR)
Uskoja ja Martteja
Noin 30 prosentilla namibialaisista on suomalainen nimi. Suosituimpia nimiä ovat mm. Usko, Veikko, Toivo, Selma, Rauha, Lempi ja Saara. Nimet ovat aikoinaan annettu suomalaisten lähettien ja hoitohenkilökunnan mukaan, mutta kulkevat jo perinteenä namibialaisissa suvuissa. Kaikki eivät edes tiedä nimiensä suomalaisalkuperää.
Paras aika matkustaa
Huhti-marraskuu. Joulukuussa aavikolla ja pohjoisessa kuuma. Sadeaika tammi-maaliskuussa. Nyt Pohjois-Namibia ja Kaprivi poikkeuksellisesti tulvan alla ja maahan on julistettu kansallinen hätätila.
Pohjoisen herkkuja
Omahangu eli hirssipuuro, jonka kanssa Ombidia eli villipinaatista tehtyä muhennosta.
Ondjuhwa on kanakastiketta, jossa erityismausteena Marula-puun hedelmistä ja marulaöljystä tehtyä Olyovea. Kyytipojaksi hirssistä, durrasta ja maissijauhoista tehtyä Oshikundu-juomaa.
Paikalliset oluet Tafel lager ja Windhoek lager.
Paikallista musiikkia
GAZZA, pop-musiikkia
Tunaky, perinteistä namibialaista musiikkia
Buti, kwaitoa eli tanssimusiikkia
D-Naff, gospelmusiikkia
Juttu julkaistu Ilta-Sanomissa 2012.