Reilun matkailun yhdistys on julkaissut matkailusta viestijöille ohjeiston, kuinka kertoa kohteista ja vieraista kulttuureista tasa-arvoisesti, eettisesti ja kaikkien ihmisarvoa kunnioittaen.
Teksti: Susanna Särkkä
Kuva: Pekka Numminen
Valkoihoinen julkkiskaunotar poseeraa suloisten hymyilevien tummien lapsien keskellä. Pohjoisesta etelään vierailulle tullut hyväntekeväisyysjärjestön kummi on tuonut tuliaisiksi kirjoitusvälineitä kylän kouluun. Tällaisia kuvia näemme usein medioissa ja somessa.
Tarkoitus on hyvä ja monia kuvat voivat innostaa ryhtymään lahjoittajaksi. Samalla asetelma voi vahvistaa stereotypiaa valkoisista ihmisistä aktiivisina hyväntekijöinä ja mustista passiivisina avun vastaanottajina.
Reilun matkailun yhdistyksen ohjeistuksen mukaan hyväntekeväisyyshankkeista raportoidessa pitäisi pyrkiä puhumaan yhteistyöstä eikä auttamisesta. Auttaminen voi toimia vaarallisena “valkoista ylemmyyttä” korostavana kertomuksena.
Viestin on oltava myös monipuolinen ja todellisuutta vastaava. ”Hyväntekijän avun kautta voittoon” –selviytymistarinat yksilöistä vetoavat tunteisiin, mutta samalla ne voivat antaa liian yksinkertaistetun kuvan maailmasta ja monimutkaisten globaalien ongelmien ratkaisemisesta.
Globaaleista ilmansuunnista puhuminen korrektia
Kehitys- ja teollisuusmaista, kehittyvistä tai kolmannen maailman maista puhuminen vahvistaa globaalia kahtiajakoa ja epätasa-arvoa. Ohjeistuksen mukaan poliittisesti korrekti ilmaisu on globaali pohjoinen ja globaali etelä.
Tässä kohtaa ohjeistuksen toteuttaminen käytännössä voi vielä toistaiseksi olla hankalaa, koska suuri yleisö ei välttämättä ymmärrä, mitä globaalit ilmansuunnat tarkoittavat.
Monet viattomaltakin kuulostavat luonnehdinnat, kuten esimerkiksi autenttinen ja perinteinen voivat olla alentavia. Ne luovat käsitystä, että kohde ei ole sivilisoitunut eikä moderni.
Eksotiikkaa ei saa liioitella
Ohjeistus kehottaa muun muassa välttämään paikallisten ihmisten esittämistä “eksoottisempina” kuin mitä he todellisuudessa ovat.
Esimerkiksi alkuperäiskansojen edustajat kuvataan usein perinneasuissaan, vaikka harva käyttäisi niitä arkena. Jos julkaisee kuvia perinneasuisista paikallisista, ohjeistus neuvoo kertomaan, missä tilanteessa
Turistikin voi olla nähtävyys ja eksoottinen kuvauskohde.
kuva on otettu ja milloin asuja käytetään.
Hyvä ohje on myös miettiä, miltä itsestä tuntuisi tulla esitetyksi vastaavassa tilanteessa. Olisiko hauskaa poseerata Espalla Hämeen puku päällä ulkomaalaisille toimittajille? Voisiko olla noloa, jos maailmalla levitettäisiin kuvaa kansallispukuisesta itsestäni alla kuvateksti: helsinkiläiset naiset käyttävät värikkäitä vaatteita ja punapauloja mennessään kauppatorille ruokaostoksille?
Rannat ja palmut eivät ole ainoa asia
Ohjeistus neuvoo matkailuviestijöitä tarjoamaan monipuolisia ja uudenlaisia näkemyksiä kohteista. Huojuvien palmujen, turkoosina kimmeltävän meren ja hurmaavien paratiisirantojen lisäksi lomakohteesta voi kertoa muutakin.
Näin voidaan saada matkailijat innostumaan vieraista kulttuureista, tutustumaan oikeasti niihin sekä paikallisiin ihmisiin. Jos matkailu todellakin saa turistien mielet avartumaan, siitä voi olla myönteisiä vaikutuksia ihmiskunnalle.
Reilusta matkailun yhdistyksen ohjeistukset viestijöille ja matkanjärjestäjille:
http://www.reilumatkailu.fi/wp-content/uploads/2019/03/YMGE_Ohjeisto.pdf
Reilun matkailun yhdistys on vuonna 2003 perustettu suomalainen kansalaisjärjestö. Se tekee vaikuttamistyötä kestävän matkailun parissa ja tiedottaa reilun matkailun periaatteista.
www. reilumatkailu.fi.