Ensiksi silmiin pistävät värit: värikäs ja islamilaiseksi arabivaltioksi vapaamielinen Marokko Afrikan mantereen luoteisreunassa on ollut suomalaisturistien suosiossa jo vuosikymmenet, mutta Norwegianin avaamat suorat lentoyhteydet Helsingistä Marrakechiin ja äskettäin myös Agadiriin ovat tuoneet sen entistä lähemmäksi.
Teksti ja kuvat Marja-Liisa Kinturi
Vain kieli voi paikka paikoin tuottaa ongelmia, sillä arabian lisäksi maan toinen virallinen kieli on pitkästä siirtomaahistoriasta johtuen ranska, mutta englannilla toki pärjää kohtuullisesti hotelleissa ja turistialueilla. Myös perinteisiin kuuluva tinkiminen basaarialueen – soukin kapeilla kauppakujilla sujuu kyllä englanniksi – joskus jopa suomeksi! Kyllä marokkolaiset kauppaa osaavat tehdä!
Agadir kuhisee rantaelämää
Agadirin kaupunki Atlantin rannalla, hiukan Kanarian saaria pohjoisempana tunnetaan pitkistä, matalista hiekkarannoistaan, joilla mahtuu nauttimaan auringosta, rakentamaan hiekkalinnoja ja keräilemään meren hiekalle heittelemiä simpukankuoria. Isoimmilla hotelleilla on omat aidatut ranta-alueensa, mutta vapaata tilaa käyskennellä pitkin kilometrien mittaista hiekkarantaa kyllä riittää. Pitkän rantabulevardin varrella voi istahtaa kahvilaan tai ravintolaan virkistäytymään ja nauttimaan paikallisista herkuista. Marokko tunnetaan lisäksi laadukkaista viineistään, joita kannattaa ottaa myös kotiin viemisiksi. Valinnan varaa riittää.
Hotellin aidattu ranta-alue jättää tilaa muillekin auringonpalvojille.
Varsinkin keväisin ja syksyisin Agadir herää usein aamusumuun, jonka auringon lämpö pian kuitenkin hälventää paljastaen vehreät puut ja punertavan, okranvärisen maan. Värit toistuvat Marokon puna-vihreässä lipuissa, jotka lepattavat tervetulotoivotuksiaan matkailijoille tyylikkäiden hotellien edessä.
Maanjäristys joulukuussa 1960 eli lähes 60 vuotta sitten hautasi alleen 15 000 ihmistä ja suuren osan taloista. Kaupunki on siis käytännöllisesti katsoen uusi ja entistä ehompi, sillä rakennukset on katastrofin jälkeen tehty maanjäristyksen kestäviksi. Viime aikoina rakennusbuumi näyttää edelleen vauhdittuneen.
Sunnuntain aamupäivä houkuttelee kaupunkilaisia kävelemään ja hölkkäämään rannalle ja rantabulevardille, vaikka marraskuun aamu onkin sumuinen ja vielä hiukan viileä. Monet näyttävät kuntoilevan myös kadulta nousevilla betoniportailla.
Marokon vapaamielisyys näkyy varsinkin naisten asuissa: yksi on peittänyt itsensä mustalla vaatteella niin, että vain silmät näkyvät, toisella on huivi ja pitkä kaapu, kolmannella hiusten suojana pelkkä huivi, mutta jalassa farkut, ja monet eivät erotu länsimaisista kanssasisaristaan mitenkään – he hölkkäävät rantabulevardilla paljain päin ja tiukoissa juoksutrikoissa.
Vanha linnoitus Kasbah valvoo kaupunkia
Pitkän ja rantaviivan mukaan mutkittelevan rantabulevardin päässä kohoavan kukkulan päällä on ajan hampaan kalvama vanha linnoitus, Kasbah. Rinteeseen sen alapuolella on valkoisin kivin kirjoitettu kansallislaulusta marokkolaisille tutut arabiankieliset sanat: ”jumala, kansa, kuningas”.
Sininen ilta Agadirissa.
Kasbah on turistien ohella myös paikallisten koululaisten hauska retkikohde. Näköala ei sumuisena päivänä päätä huimaa, mutta turisteja odottelevat kauppiaat ja kamelit höristelevät korviaan ja nostelevat päätään, kun meluisa lauma pieniä koululaisia valloittaa näköalapaikat. Meno ja meteli on kuin missä tahansa muualla, kun lapset pääsevät ulos luokkahuoneista. Täällä opiskellaan oman maan historiaa.
Moderni ja avara torialue souk
Agadirin souk-alue on avara ja moderni, sillä vanhan maa nielaisi kuusikymmentä vuotta sitten. Eksoottiset mausteet tuoksuvat ja auringossa kypsyneet hedelmät ja vihannekset maistuvat sellaisilta kuin niin kuuluisinkin maistua, meheviltä ja maukkailta toisen kuin Suomessa keinotekoisesti kypsetetyt lajitoverinsa. Alue on runsaudensarvi, josta matkailija löytää houkuttelevaa haisteltavaa ja maisteltavaa. Kypsä kaktuksen hedelmä on paitsi maukas ja mehevä, tiettävästi hyvää lääkettä myös turistiripuliin. Myyjä tarjoaa auliisti maistiaisia. Vai haluaisitko sammuttaa janosi sokeriruokomehulla? Kauppias puristaa hetkessä kupillisen makeaa ja luonnonmukaista energiajuomaa.
Krokotiileja ja Madagascarin luontoa
Marokko panostaa vahvasti matkailuun, ja Agadirin uusimpiin nähtävyyksiin kuuluu kaupungin ulkopuolelle vuonna 2015 avattu krokotiilipuisto. Onpa siellä lisko poikineen! Otukset lämmittelevät ja torkkuvat välillä auringossa kita auki ja keltainen kurkunpää pilkistäen. Välillä kuuluu molskahdus, kun joku pudottautuu rantatöyräältä veteen ja lähtee laiskanoloisesti uimaan kohti vastarantaa. Sieltä löytyisi seuraa, jos sitä nyt joku kaipaa.
Krokotiilipuisto ei ole pelkkä eläinnäyttely, vaan siellä pureudutaan liskojen elämään myös tieteen näkökulmasta. Samalla paikka on upea kasvitieteellinen puutarha monine eksoottisine lajeineen. Hauska yksityiskohta on hiekkalaatikon muotoon rakennettu ”paleontologinen kaivausalue”, jossa lapset voivat kaivaa hiekasta esiin heitä varten sinne upotettuja ”fossiileja”. Isoon leikkipuistoon siinä lähellä voi sujahtaa punaista tunneli-liukumäkeä pitkin. (Aikuiset saavat toki käyttää polkua ja portaita.)
Krokotiilipuistossa kerrotaan laajasti niiden elintavoista.
Krokotiilipuiston toisesta puolesta on tehty ”Madagascar”, punainen saari, jossa vilistelee erilaisia, tuolle Afrikan mantereesta muinoin eronneelle saarelle tyypillisiä liskoja, kilpikonnia ja muita otuksia.
Arabian-, ranskan- ja englanninkieliset opastaulut kertovat kohteista, väliin humoristisesti: ”Älä suututa krokotiilia, jos aiot ylittää joen.” ”Puunrunko saa lojua vedessä niin pitkään kuin haluaa, krokotiiliksi se ei silti muutu.” ”Jos uidessasi pelastutkin krokotiilin kidasta, varo leopardia rantatöyräällä.”
Kaupungin ulkopuolella rakennusbuumi jatkuu: väestöpainetta tulee ilmeisesti myös Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta. Valkoiset uudet kerrostalokorttelit toisensa perään reunustavat tienvarsia. Kaupunki kasvaa voimakkaasti.