Tankar ja Neristan, Kokkola

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Killan matka Kokkolaan 12.6.2013  

M/S Jenny kyntää Perämeren aaltoja navakassa tuulessa. Killan kuusijäseninen seurue on matkalla Kokkolasta puolentoista tunnin matkan päässä olevalle majakkasaari Tankarille. Meitä on mukana kuusi toimittajaa:  Jonna Hoffren, Marja-Liisa Kinturi, Kari-Veli Lehtonen, Aino Rimppi, Stenger Wif ja tämän kirjoittaja, Kaarina Timonen. 

Isäntinämme ovat Kokkolan matkailun veteraani, matkailuasiamies Arto Jokela ja ”uusi luuta”, Kokkolan Matkailu Oy:n tuore toimitusjohtaja Jaska Pensaari. Olemme aamulla körötelleet junalla neljä tuntia Helsingistä Kokkolaan, joten raikkaat merituulet Jennyn kannella tekevät hyvää keuhkoille ja sielulle. Matkalla Arto kertoo Tankarista. Opimme, että Tankar on Suomen monipuolisin ja ehkä parhaiten säilynyt merenkulkuyhteisö: pikku saarella on paitsi vuodelta 1899 oleva 37 metriä korkea majakka (joka on yhä käytössä) myös hylkeenpyyntimuseo, kalastajien pikku taloja, entinen luotsiasema, majakanvartijoiden ja majakkamestarin talo, jopa pieni kirkko ja tietysti luontopolku. Sekä kahvila-ravintola!

Ei ihme, että Tankar on kesäisin suosittu matkakohde. Jenny tekee päivässä Kokkolasta yhden matkan saarelle ( klo 12 ) ja lähtee takaisin klo 15.30. Kun rantaudumme, eteemme aukeaa pienten punaisten ja harmaiden mökkien rykelmä, takana punavalkoinen majakka. Jennyn reipas kansimies Alina Herronen vie meidät luontopolkua myöten tutustumaan saaren historiaan. Kun pääsemme majakalle, meitä odottaa pettymys: ovessa on munalukko. Liikenneministeriö on sulkenut Tankarin ja kolme muuta Pohjanlahden majakkaa sen vuoksi, että niissä ei ole hätäpoistumisteitä!

Munalukko sulki Tankarin majakan. Liikenneministeriö vaatii majakkaan hätäpoistumistien rakantamista.

Matkailuasiamies Arto Jokela on tehnyt töitä Kokkolan Matkailun hyväksi nelisenkymmentä vuotta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Asia oli niin tuore vielä kesäkuun puolivälissä, että Artokin tuntui olevan ihmeissään, miten tässä nyt näin kävi. Tankari on Kokkolan matkailun yksi vetonauloista. Kaikki toivomme, että asiaan löytyy joku järkevä ratkaisu. Suomen majakkaseura on vaatinut, että suljetut majakat pitää saada auki mahdollisimman pian. Hätäpoistumisteiden rakentaminen kaikkiin majakoihin on seuran mielestä täysin kohtuuton vaatimus. Turvallisuus voidaan hoitaa helposti rajoittamalla kerrallaan majakkaan pääsevien vieraiden määrää. ”Majakat säilyvät kunnossa ja elinvoimaisina vain, jos vierailu niissä sallitaan”, seura sanoo.

Tankarin saaressa on tosin niin paljon mielenkiintoista nähtävää, että luulenpa turistien silti tulevan tänäkin kesänä. Jo merimatka saareen ja takaisin on ihana. Heti aamulla Kokkolaan saavuttuamme olimme nähneet kaupungin miellyttävän kävelykeskustan matkalla Roosin taloon katsomaan rautakauppias K.H. Renlundin kokoamaa arvokasta Suomen kultakauden taidekokoelmaa. Seinillä riippuu toden totta Victor Westerholmin, Pekka Halosen, Eero Järnefeltin, Magnus Encellin, Elin Danielson-Gambogin ja Beda Stjerncrantzin maalauksia, joita ihailemme.

m/s Jenny tuo matkailijat Kokkolasta Tankarille kerran päivässä. Matka kestää 1,5 tuntia.

Kokkolan puutalokaupunginosaa, Neristania.

 

 

 

 

 

 

Kokkolan puutalokaupunginosaa, Neristania.

Juorupeili Neristanissa.

Kaunis jugend-talo Kokkolan asemaa vastapäätä.

 

 

 

 

 

 

 

Arto vei nälkäiset vieraansa tämän jälkeen kahville Vohvelikahvilaan, jonka sijainti ei voisi olla viehättävämpi: sisäpiha, jota reunustavat vanha puutalot Pedagogio (1696) ja Lassanderin porvaristalo 1700-luvulta. Tankarin saarelta palattuamme ajoimme bussilla suoraan Kokkolan kuuluisaan puiseen vanhaan kaupunkiin, 12 korttelin suuruiseen Neristaniin. Se on yksi Suomen parhaiten säilyneitä puukaupunginosia. Arto kertoo, että ansio Neristanin säilymisestä kuuluu Kokkolan asemakaava-arkkitehti Nils-Erik Stenmanille, joka taisteli 60-70-luvuilla puutalojen purkua vastaan – ja voitti, onneksi.

Vohvelikahvilan pihassa on puutalotunnelmaa.

Savukalavohveli. Nam.

Valitettavasti meillä on vain 10 minuuttia aikaa tutustua Neristaniin ennen ruokailua kellariravintola Wanhassa lyhdyssä. Ehdin kuitenkin ottaa parit kuvat. Joten: Kokkolaan on tultava uudestaan, kuljeskelemaan Neristanin kaduilla, käymään Kokkolan vilkkaalla torilla ja syksymmällä, kun konserttikausi alkaa, kuuntelemaan Kokkolan maineikasta Keski-Pohjanmaan kamariorkesteria, jonka uusi taiteellinen johtaja on Kokkolasta kotoisin oleva Sakari Oramo. Aseman lähelle on suunnitteilla uusi konserttisali, jos vaan rahat saadaan kokoon.
Share.

Leave A Reply