Ahvenanmaa tarjoaa parastaan: keväällä kukkivia lehtoja, kesällä aurinkoa ja merta sekä syksyllä luonnon rauhaa ja omenoita.
Teksti Heino Ylisipola
Kuvat Heino ja Helena Ylisipola
Missä kaksi sinistä kohtaavat? No, tietysti meri ja taivas kohtaavat Ahvenanmaalla, maakunnassa Suomen ja Ruotsin puolivälissä.
Ahvenanmaa on jäänyt monelle suomalaiselle hieman vieraaksi maakunnaksi. Moni tyytyy katselemaan Ahvenanmaata vain ruotsinlaivan kannelta, kun ne pysähtyvät Maarianhaminassa matkallaan Helsingistä tai Turusta Tukholmaan ja takaisin.
Meitä oli neljän hengen tuttu purjehtijaporukka, kaksi Helenaa, Kirsi ja Heino, kun toukokuun loppupuolella suunnistimme Ahvenanmaalle omalla autolla. Yövyimme Turussa Suomen parhaaksi hostelliksi äänestetyssä s/s Boressa, koska aamulaivamme, Viking Linen uusin ylpeys m/s Glory lähti kohti Maarianhaminaa jo varttia vaille yhdeksän.
Ahvenanmaalla on paljon tarjottavaa keväästä syksyyn. Siellä on luontoa ja kukkaloistoa, kesällä merta ja aurinkoa sekä syksyllä omenasato ja tyrskyävä meri. Mielenkiintoista historiaa on ympäri vuoden.
Keväällä Ahvenanmaalla on parasta heräävä luonto, kukkakedot ja luontopolut, historiaa unohtamatta. Kesällä aurinko ja meri. syksyllä omenasato ja tyrskyävä meri. Mikähän viehättäisi talvella?
Ahvenanmaan lehdot ja niityt ovat keväällä täynnä keltaisia esikoita.
Ahvenanmaa aloitti kesän 2022 komeasti juhlimalla 100-vuotiasta itsehallintoaan ja juhlii sitä koko vuoden 2022 loppuun. Kesän juhlavieraina olivat muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolisonsa Jenni Haukion kanssa sekä Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa puolisonsa, kuningatar Silvian kanssa.
Glory saapuu Maarianhaminan Länsisatamaan iltapäivällä. Auton ajo laivalta ulos käy vauhdikkaasti. Ahvenanmaan virallinen opas Marja odottaa meitä rantakadulla. Aurinko paistaa sinisellä taivaalla.
Suuntaamme vanhan Volvon keulan kohti Sundin kuntaa, jossa sijaitsee ennalta varaamamme majapaikka Edenin mökit. Mökkikylän nimi on vähän yliampuva, mutta mökit ovat viihtyisiä ja liki kaikilla mukavuuksilla varustettuja. Tilattava sauna sijaitsee merenlahden kainalossa. Alkukesän vehreys, vaaleanvihreä väri, ympäröi meitä kaikkialla ja mikä parasta: hyttysiä ei ole!
Ahvenanmaalla postilaatikotkin voivat olla taideteoksia, kuten Vargatassa.
Oolannin sota muistuttaa Krimistä
Vielä tuloiltana päätimme käydä tutustumassa lähistöllä sijaitsevaan Bomarsundin linnakkeeseen ja sen luontopolkuun. Krimin sota tulee siellä lähelle ja tuo ajatukset tähän päivään.
Suomi ja Ahvenanmaa kiskaistiin Ruotsista irti vuonna 1809, kun solmittiin Haminan rauha. Venäjän keisari ajatteli, että Ruotsia vastaan pitää varustautua kaiken varalta ja niinpä 1832 aloitettiin Bomarsundin linnoituksen rakentaminen. Yhteensä noin 2 000 miestä, venäläisiä työkomppanioita ja rangaistusvankeja ahersi linnoituksen parissa.
Bomarsundin päälinnakkeen muodosti lähes 300 pitkä, soikionmuotoinen aseistettu kaksikerroksinen kasarmi. Sinne oli tarkoitus majoittaa linnoituksen valmistuttua 2 500 miestä.
Bomarsundin päälinnakkeesta piti tulla lähes 300 metriä pitkä, soikionmuotoinen aseistettu kasarmi 2 500 sotilaalle.
Venäjällä oli laajentumishaluja myös Turkin suuntaan, jonka se halusi alistaa valtansa alle. Englanti ja Ranska eivät katsoneen hyvällä Venäjän pyrkimyksiä, vaan asettuivat Turkin puolelle Venäjää vastaan. Alkoi Krimin sota 1853 – 1856. Suomessa tuon sodan yksi sivuhaara oli Oolannin sota, joka laulun mukaan oli kauhea.
Venäjällä oli 1850-luvulla laajentumishaluja myös Turkin suuntaan. Englanti ja Ranska eivät katsoneet hyvällä Venäjän pyrkimyksiä. Alkoi Krimin sota, jonka sivuhaara Suomessa tunnetaan Oolannin sotana.
Venäläiset olivat rakentaneet Bomarsundin linnoitusta yli 20 vuotta, mutta täysin valmista siitä ei tullut koskaan, kun 12 000 ranskalaista sotilasta nousi maihin elokuun 8. päivänä 1854 linnoituksen lähistöllä. Samalla noin 40 englantilaista sota-alusta lähestyi linnoitusta. Bomarsund oli ylivoimaisen vihollisen ympäröimä sekä maalta että mereltä. Lopputulosta ei tarvitse arvuutella. Elokuun 16. päivä 1854 Bomarsund antautui ehdoitta.
Bomarsundin koko venäläinen varuskunta kuljetettiin laivoilla sotavankeuteen Englantiin ja Ranskaan. Jostain syystä Suomessa laulu Oolannin sodasta kertoo vain englantilasten sotalaivojen kauheasta pommituksesta ja ranskalaisten osuus linnoituksen valtaamisessa on jäänyt vähemmälle.
Tänä päivänä Bomarsundissa on vain raunioita ja opastauluja entisestä suuruudesta. 160 vuotta myöhemmin Krim oli taas ajankohtainen, kun Venäjä valtasi 2014 Krimin Ukrainalta. Venäjä ja Turkki näyttävät olevan tällä kertaa hyvissä väleissä.
Kastelholman linna on ehdoton kohde
Kastelholman linna 1300-luvun loppupuolelta on yksi Suomen parhaiten säilyneitä linnoja. Siellä on ehkä parhaiten järjestetty opastus kaikista Suomen linnoista.
Kastelholman linna 1300-luvun loppupuolelta on yksi Suoman parhaiten säilyneitä linnoja.
Ruotsin ja myös Suomen kuningas Kustaa Vaasa kävi aikoinaan Ahvenanmaalla hirvimetsällä ja nautti Kastelholman vieraanvaraisuudesta monta kuukautta. Kustaa Vaasalla on ensi vuonna 2023 juhlavuosi, kun hänen kruunaamisestaan kuninkaaksi tulee 500 vuotta.
Kastelholma on toiminut myös kuninkaallisena vankilana, kun Eerik XIV ja vaimonsa Kaarina Maununtytär joutuivat sinne vangeiksi syksyllä 1571.
Linnasta tuli Ahvenanmaan hallintokeskus pitkälti yli 200 vuodeksi, vuoteen 1634, jolloin Ahvenanmaa liitettiin lääniuudistuksessa Turun lääniin. Linnan merkitys hiipui ja lopullinen niitti oli vuoden 1745 tulipalo. Sen jälkeen Kastelholma toimi pitkään viljavarastona. Nyt se on restauroitu ja opastettu hyvin vanhaa säilyttäen.
Jos nälkä yllättää, näköetäisyydellä sijaitsee ravintola Smakbyn, jonka omistaa kuuluisa kokki Michael Björklund. Lounasaikaan on edulliset hinnat.
Anni Blomqvistin kotimökki on nähtävä
Ahvenanmaan pakollisiin kirjallisiin kohteisiin kuuluvat tietysti kirjailijoiden Anni Blomqvistin (1909 – 1990) kotitalo Vårdössä ja Sally Salmisen kotimökki samassa kunnassa.
Ahvenanmaalla on elänyt kaksi hyvin merkittävää naiskirjailijaa: Anni Blomqvist ja Sally Salminen. Molemmat ovat syntyneet samassa Ahvenanmaan kunnassa Vårdössä.
Blomqvistin kotitalo sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Kastelholman linnasta, mutta välillä on lauttamatka. Talo on suljettu, mutta oppaallamme Marjalla on sinne avaimet ja pääsemme sisälle.
Kirjailija Anni Blomqvistin kotitalo sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Kastelholman linnasta. Sinne pääsee tutustumaan sopimaan opastuksesta etukäteen. Vaurastuttuaan Blomqvist rakennutti taloonsa ”elintasosiiven”.
Blomqvistin tunnetuin teos on viisiosainen romaanisarja Myrskyluodon Maija. Blomqvistin mies ja molemmat pojat hukkuivat. Surunsa Anni Blomqvist purki kirjoittamiseen ja nousi erittäin pidetyksi kirjailijaksi Pohjoismaissa.
Televisiosta on esitetty kirjoista tehty sarja, Åke Lindmanin ohjaama Myrskyluodon Maija, jonka tunnusmusiikki on Lasse Mårtenssonin säveltämä. Myrskyluodon Maijasta on tehty myös teatterinäytelmä.
Vaurastuttuaan Anni Blomqvist rakennutti pieneen kotitaloonsa niin sanotun elintasosiiven eli ”kirjailijatuvan”, jossa hän kirjoitti kaikki romaaninsa.
Sally Salminen on esillä liian vähän
Toinen Ahvenanmaan Vårdössä syntynyt kirjailija ja maailmalla hyvin tunnettu on Sally Salminen (1906 – 1976). Salminen oli Anni Blomqvistin pikkuserkku.
Sally Salminen muutti 1930 siirtolaiseksi New Yorkiin Yhdysvaltoihin. Hän toimi kotiapulaisena, mutta illat kuluivat kirjoittamiseen. Hän lähetti 1936 romaanikäsikirjoituksensa Katrina suomenruotsalaiseen Holger Schildts -kustantamoon ja voitti. Hän voitti myös samalla romaanillaan kirjoituskilpailun myös Ruotsissa. Tie tähtiin oli auki. Jopa Hollywood kiinnostui. Kirjailija Juha Hurme on äskettäin suomentanut Katrinan (Teos 2018) uudelleen ja erinomaisesti onkin sen tehnyt.
Salminen kuvaa esikoisromaanissaan Pohjanmaalta lähtöisin olevan Katrinan sitkeyttä ja periksiantamattomuutta ahvenanmaalaisen miehensä kotimökissä. Mies Johan on tarinaniskijä, mutta saamaton töissään. Katrinan piti ottaa ohjakset käsiinsä. Meri vie osan lapsista myös Katrinalta ja lopulta hän jää yksin mökkiinsä.
Salminen oli kolmasti ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hän meni 1940 naimisiin tanskalaisen taidemaalarin Johannes Duehrkopin kanssa ja asui loppuikänsä Tanskassa.
Kotimökki Vårdön Vargatassa ei ole yleisölle avoinna, koska siinä asuu Salmisen sisarenpoika. Katrina-romaanista tutut paikat ovat kuitenkin yhä nähtävissä.
Kirjailija Sally Salmisen kotimökki sijaitsee Vårdön Vargatassa. Se ei ole yleisölle avoinna.
Luontopolut kutsuvat kulkijaa keväällä
Keväällä Ahvenanmaalla on parasta kuitenkin heräävä luonto, sen vehreys ja kukkaloisto.
Getan kunnasta löytyy mielenkiintoinen Trollstigen, noin viiden kilometrin kallioinen luontopolku, jossa on ihmiskäden luomuksia, mutta myös jääkauden aikaansaannoksia. Polku on vaativa, mutta kuivalla kelillä sille kannattaa uskaltautua.
Trollstigen ei ole kovin tunnettu, se on löytö, joka kannattaa kokea. Aluksi on noin hehtaarin kokoinen alue seitoja, kivikasoja, joita kulkijat ovat vuosikymmenten mittaan rakentaneet.
Getan luontopolun varrella on mitä ihmeellisimpiä kalliomuodostelmia.
Polun varrella on syviä rotkoja, luolastoja ja kalliossa halkeamia, joista ihminen mahtuu kulkemaan. Trollstigen on Ahvenanmaan korkeimpia paikkoja, 107 metriä merenpinnasta. Sieltä avautuu auringonlaskun aikaan upea näkymä länteen, aina Märketin majakalle.
Lähtöpisteessä sijaitsee Soltunan kahvila-ravintola, josta saa kuuluisaa Ahvenanmaan pannukakkua veskunahillolla ja kermavaahdolla. Testasimme ja hyvää oli.
Nåtö tarjoaa kukkaloistoa
Trollstigen on karu polku, mutta vastakohta sille on Nåtön luonnonsuojelualueen luontopolku, joka sijaitsee Maarianhaminasta noin kuusi kilometriä etelään.
Ahvenanmaalla kasvaa paljon kasveja, joita ei löydy manner-Suomesta. Sieltä löytyvät myös Aatami ja Eeva.
Nåtö on kuuluisa orkideoistaan, sillä siellä voit toukokuussa nähdä Aatamin ja Eevan. Ne ovat paikallisia orkideoita, tarkemmin seljakämmeköitä, jotka ovat väritykseltään keltaisia ja punaisia, tai paremminkin lilan eri sävyjä.
Nåtön luonnonsuojelualuulta voi löytää paikallisia orkideoita, tarkemmin seljakämmeköitä, jotka ovat keltaisia tai punaisia. Niitä kutsutaan leikkisästi värin mukaan myös Aatamiksi ja Eevaksi.
Meidän porukastamme kaksi on koulutukseltaan metsänhoitajia: he tuntevat kaikki kasvit ja myös tieteelliset nimet perhosia ja lintuja unohtamatta. Esikot, kelta- ja valkovuokot tunnistavat kaikki. Kiurunkannus, mäkileinikki, hentokäenrieska ja kirjopikarililja ovat jo vaikeampia.
Polku on noin kolmen kilometrin mittainen ja sen varrella on lehdestettyjä laidunhakoja ja pähkinäpensaslehtoja. Puiden latvukset katkottiin kesällä talviruoaksi karjalle. Ympärillä linnut pitävät konserttiaan. Termospullot kahvia täynnä ja voileivät mukaan, sillä polku vie merenrantaan, josta löytyy kahvitteluun pöytä ja penkit.
Jos voimia luontopolun jälkeen vielä riittää, Maarianhaminassa voi vielä käydä merenkulkumuseossa ja maailman ainoassa jäljellä olevassa nelimastoparkissa Pommernissa, joka aikoinaan kuljetti vehnää Australiasta Eurooppaan. Siellä saa käsityksen Ahvenmaan merenkulusta, joka on tänä päivänäkin yksi maakunnan pääelinkeinoista matkailun ohella.