Kuubassa ruoka on kortilla, mutta maa rikasta ja puhdasta luomua

Teksti Arja Aho – Kuvat Tim Bird

Neuvostoliitto oli pitkään Kuuban tärkeä ystävä ja taloudellinen tuki. Kun mahtava Neuvostoliitto 1990-luvulla hajosi, koitti Kuubassa ankeat ajat. Ihmiset näkivät nälkää. Kurjuutta lisäsivät vuoden 2008 hurrikaanit Gustav ja Ike, jotka ajoivat sadattuhannet kuubalaiset evakkoon, tuhosivat kahvisadon ja katkaisivat elintarvikejakelun.

Nyt kuubalaisten puutarhoissa kasvaa vihanneksia ja hedelmiä, joita kasvattajat myyvät edullisesti eteenpäin. Kuubassa ei käytetä torjunta-aineita, vaan viljellään luonnonmukaisesti. Tarhat lannoitetaan ikivanhalla menetelmällä eli karjan kompostoidulla lannalla. Havannan kaduilla kulkiessa ei haista ruokaa, eikä näe ruokamainoksiakaan. Katujen varsilla mainostetaan edelleen vuoden 1959 vallankumousta.

Sukelletaan kalmareja

Lokakuussa Kuubassa on vähän turisteja. Ilma on kesäkuukausilta viilentynyt, ja sateet lisääntyneet.   Havannassa asteita on 25, muutaman sadan kilometrin päässä, suomalaisten tulevassa turistikohteessa Varaderossa ja UNESCOn maailmanperintökohteessa Trinidadissa yli 30. Atlantilta on lähestymässä hurrikaani Ophelia, mutta kuubalaiset odottelevat rauhallisin mieli.

Aurinko kuumottaa saarta ympäröivät meret, Atlantin ja Karibianmeren kädenlämpöisiksi. Kuubalaiset sukeltavat räpylät jalassa kirkkaaseen veteen ja pyydystävät kalmareja. Miehet heittelevät rannoilla mato-onkia, osa kalastaa autonrenkailla istuen. Naisia ei näy onkimassa. Kuubassa elää vielä vahvana machokulttuuri eli miehet saalistavat.

Meren saaliit myydään sovittuihin erikoisliikkeisiin, joskus suoraan ravintoloihin ja muutamalla erikoistorilla yksityisille ihmisille. ”Kala on meille kuubalaisille liian kallista. Ja muutenkin kuubalaiset rakastavat possua. Jos meiltä kysytään kalaa vai possua, niin 90 prosenttia valitsee possun. Ja kun kuubalaiset juhlivat, grillissä pyörii kokonainen possu.  Keräämme tirisevät rasvat talteen leivänpaloihin. Kaikki possusta syödään. Juomme rommia, laulamme ja tanssimme”, kertoo paikallinen oppaamme Marianela Domingues Lima.

”Spagetti on sitten erittäin tulista. Siinä on chiliä”, varoittaa legendaarisen havannalaisen hotelli Nacionalen kokki. Pöydässä odottaa kuitenkin mauton pettymys. Ei maistu edes suola. Nyt se sitten on koettu, mistä ihmiset varoittelivat. Kuuba ei totisesti ole kulinaristille makumatka, vaikka maalla olisi kaikki edellytykset loistavaan ruokaan.

Kuuba on sekoitus espanjalaista ja afrikkalaista ruokakulttuuria, mutta kuubalaiset eivät pidä tulisista mausteista. He maustavat maltilla, joskus siis myös täysin mauttomaksi. Kuuban perusmausteita ovat pippurit, suola, valkosipuli ja sipuli.

Paikallinen havannalaisasukas tietää kertoa, että kolmasosa ravintoloiden ja hotellien ruokatarvikkeista ja myös siis mausteista myydään tiskin alta yksityisille ravintoloille. Se on usein perheravintoloille ainoa keino saada riittävästi aineksia asiakkaiden aterioihin.

Kuubassa ruoka on aidosti kortilla. Kuubalaisperheet saavat ostaa elintarvikkeita ruokakortillaan jokaiselle erikseen määrätyistä valtion kaupoista. Kortilla he saavat peruselintarvikkeita halvalla, muun muassa kuusi munaa per ihminen 15 päivän välein, riisiä, papuja, vähän kalaa ja kanaa. Esimerkiksi kaksi ja puoli kiloa riisiä maksaa heille 25 kansan pesoa, joka on noin 1 cuc eli turistin peso. Yhdellä cucilla turisti voi ostaa ravintolasta vaikka kupillisen espressoa. Cuc on noin 70 senttiä.

Kärpäset surraavat

Valtion kaupassa (russian store) aika pysähtyy. On kuin astuisi vanhaan sosialistielokuvaan. Kärpäset surraavat, ihmiset jonottavat. Kukaan ei kiilaa tai tuhahtele. Ihmiset ovat tottuneet odottamaan rauhallisina vuoroaan. Pian valokuvaajaa kuitenkin jo hätistellään pois. Valtion liikkeissä ei saa kuvata. Pitää olla ensin lupa, vähintään korttelijohtajalta.

Kauppa on yhdistelmä elintarviketiskejä ja pikaruokalaa. Yhdellä tiskillä myydään sekaisin juustoja ja raakaa lihaa, toisella leipää. Pikaruokalasta saisi paikallisia lihapihveillä täytettyjä hampurilaisia ja makeaa tuoremehua, joka on lähes nektariinia.

Kuumana päivänä liikkeessä on melkoinen haju. Hygieniataso on hieman toista luokkaa kuin siistissä Suomessa. Mutta likaista ei ole. Haju tulee ruuasta, joka on ilmeisesti liian lämpimissä kylmätiskeissä.
Kuubassa valtio omistaa periaatteessa lähes kaiken. Vielä viisi vuotta sitten, jopa puisista kärryistä mangoja myyneet olivat valtion työntekijöitä.  Maan talouden köyhtyessä valtion työntekijöitä on pakko vähentää ja yksityisyrittäjyyttä sallia entistä enemmän. Oppaamme kertoo, että kuubalaiset saavat perustaa nykyisin yksityisen kampaamon, taksifirman ja pienen perheravintolan (paladar), joka työllistää perheen jäseniä. Istuinpaikkoja sai ennen olla enintään 15, nyt jo 50.

”Kuubassa pärjäävät parhaiten ihmiset, joilla on mahdollisuus saada turistipesoja tai ulkomaan valuuttaa joko tippeinä asiakkailta tai ulkomailla asuvilta sukulaisiltaan”, kertoo oppaamme.

Turistipesoja varten on omat kaupat. Niissä on jo jotain ostettavaakin, kuten vaikka paikallista olutta Bucaneroa, paikallista kahvia, Pepsi-Colaa. Amerikkalaisia tuotteita ei myydä.

Varaderoon vievä asfalttitie on suhteellisen hyvässä kunnossa. Bussimme lisäksi juuri muuta liikennettä ei enää Havannan ulkopuolella näy. Matkalla maaseudulle alkaa pikku hiljaa hahmottua syy kuubalaisten ruokapulaan. Tienvarsilla on kookospalmumetsiä, hedelmätarhoja ja valtavia sokeriruokoviljelmiä. Sokeriruokoviljelmillä raatoivat jo aikoinaan orjatkin, mutta Fidel Castron suurena visiona oli vallankumouksen jälkeen tehdä Kuubasta maailman suurin sokeriruokotuottaja. Maat valjastettiin melko yksipuolisesti sokerin tuotantoon. Vihreän Kuuban rikkaassa maaperässä kasvaisi vaikka mitä, mutta silti suuri osa maan elintarvikkeista joudutaan edelleen tuomaan ulkomailta.Matanzas on kaunis maaseutukaupunki, mutta nimensä mukaisesti myös valtaisa ”joukkosurma”. Täältä lähtevät lihat vientiin, mutta sitä ennen karja on saanut vaeltaa vapaana vihreillä niityillä.
Kuubassa siis myös liha on luomua. Kanakin on kanaa, broilereita ei edes kasvateta.
Maaseudulla tuntuu kuin siirtyisi ajassa sata vuotta taaksepäin. Ihmiset käyttävät kulkuvälineinä aaseja ja hevosia, autoja näkee harvakseltaan, eikä pelloilla ole työkoneita. Kaikki kierrätetään, joten roskia ei näy missään. Vanhat hedelmäkorit näyttävät toimivan myös lasten turvaistuimina polkupyörän tarakalla.Kolme miestä ja greippiKuubassa ei toistaiseksi ole juuri teollisuutta, eikä rikkisateita. Torjunta-aineet ja -myrkyt ovat liian kalliita käyttää. Kuuba on siis säilynyt puhtaana luomuna. Sen luonnonmukaisuutta ylistää Maailman luonnonsäätiökin WWF.Kuuban ihanat herkut ovat trooppiset hedelmät.  Nyt on parhaillaan papaijan kulta-aika. Ihanan punaista hedelmänlihaa on tarjolla kaikkialla. Sitä syödään myös alkuruokana, koska papaija edistää ruuansulatusta.Hedelmistä valmistetaan myös eksoottisia tuoremehuja, jotka ovat äkkimakeita suomalaiseen makuun. Sokeria on runsaasti ja sitä kulutetaan surutta niin mehuissa kuin lukuisissa rommidrinkeissä (Mojito, Pina colada, Daiquiri, Cuba Libre).Pysähdymme ostamaan meheviä avokadoja. Maatilalliset myyvät tienvarsilla omia tuotteitaan: banaaneja, kotijuustoa, marmeladeja, kookospähkinöitä, sipuleita. Mutta ennen kuin mitään kauppaa on edes syntynyt, meille ojennetaan ilmaiseksi iso terttu pieniä banaaneja. Kuubalaiset eivät ole juuri tottuneet rahastamaan tai ylipäätään kaupantekoon.

Kaikki hinnat näyttäisivät olevan kutakuinkin samaa tasoa, söipä tai joipa sitten hienossa hotellissa tai paikallisessa ravintolassa. Che Guevaran kalenterikin maksoi hotelli Nacionalessa saman kuin Trinidadin pikkuliikkeissä.

Kilpailuttaminen ei siis toimi ainakaan ruohonjuuritasolla. Oikeastaan on aika rentouttavaa, ettei tarvitse juosta etsimässä halvinta tarjousta. Mutta mitä sosialistisessa sokerisaaressa tapahtuu Castrojen jälkeen? Moni kuubalainen uskoo kolmanteen tiehen, joka olisi sopiva cocktail sosialismia ja kapitalismia.

Sato on juuri kypsymässä suurella greippitarhalla. Kolme miestä karauttaa hevosrattailla tarhan pientareella. He hymyilevät leveästi ja pysähtyvät auliisti kuvattavaksi. Kuubassa ei ole vielä kiire.

………………………………………………

Kuubalainen riisi-kookosjäätelö
Keitä riisit runsaassa vedessä. Anna riisien imeä reilusti vettä ja muuttua hajoavan turpeiksi.
Lisää kookosmaitoa ja sokeria. Sekoita ja jäädytä seos pakastimessa.

Bataatti on perusruokaa
Kuubalaisten omia kansallisia ruokia ovat riisit mustilla pavuilla (kristityt ja maurit), paistetut bataattilastut, jukka-juures, gumbo, maissi sekä paistetut banaanit, jotka kuuluvat pääruokaan.Kuuba lyhyesti
Asukkaita: 11,2 miljoonaa
Pääkaupunki: Havanna
Kieli: Espanja
Rahayksikkö: peso ja turisteille cuc
Lukutaidottomuus: 2 prosenttia
Uskonto: synkretistiset uskonnot, katolilaisuus
Naisten osuus parlamentissa: 42 prosenttiaHyvä tietää
Luottokortit käyvät maksuvälineinä suurissa hotelleissa.
Rahaa voi nostaa muutamista automaateista.
Euro on paras vaihtovaluutta.
Turistin rahayksikkö on cuc, ja raha vaihdetaan perillä
Pullovesi suositeltavaa
Kuubassa tipataan aina, myös vessakäynneillä
Hyviä tuliaisia ovat mm. rommit, sikarit, kuubalainen kahvi ja kosmetiikka, kuten Alicia Alonson kosmetiikkasarjaHintoja turistikaupassa
Kuubassa on kahdenlaisia elintarvikekauppoja. Niiden erot näkyvät jo kaduille. Paikallisissa puodeissa on niukka tarjonta.
Kanan reisipalat 2,30 cuc/kg
Nakit 6 cuc/kilo
Pavut 1-2 cuc/purkki
Juustopalat 2,90-4,20 cuc
Jäätelötuutti 1 cuc…ja kansankuppilassa
Lihahampurilaiset 5-10 pesoa
Hedelmäjuomat 5-15 pesoa /lasiKuuluisuuksien ravintoloita
Havannan hotelli Nacional on perustettu mafioson rahoilla 1930. Siellä ovat yöpyneet niin Frank Sinatra, Nat King Cole, Ava Gardner, Winson Churchill, Buster Keaton kuin Errol Flyn. Mafiosot karkotettiin vallankumouksen jälkeen, mutta hotellin seinille jäivät todisteeksi valokuvat kuuluisista asukkaista ja loisteliaista ajoista.Havannan Vanhankaupungin ravintola-baari Bodeguita del Mediossa ja Ambos Mundos -hotellissa muun muassa Ernst Hemingway joi daiqureja ja mojitosia. Varaderon ravintola Casa de Al on perustettu mafioso Al Caponen entiseen taloon.

Juttu julkaistu Kodin Kuvalehdessä 2012