Gustav Klucis oli latvialaislähtöinen taiteilija, joka teki uransa 1920-30 -lukujen Neuvostoliitossa. Hän eli vuosina 1895 – 1938.
Teksti Reijo Härkönen
Kuvat Seppo Fränti
Tuohon aikaan moni latvialaistaiteilija lähti taidekouluun Venäjälle, ja osa palasi, mutta Gustav Klucis jäi vallankumouksen jälkeenkin Venäjälle. Hänestä tuli venäläisen avantgardismin johtavia taiteilijoita. Nyt Tallinnan Kumu esittelee hänen taidettaan.
Klucisin työt ovat lehdenkansia, postikortteja, propagandajulisteita ja fotomontaaseja. On ihme, että hänen töitään säilyi näinkin paljon. Suuri osa näistä on tallennettu Latvian kansallismuseoon. Klucis sanoi aikoinaan, että vallankumous tarvitsi uudenlaista taidetta, jota ei ennen ollut. Tätä hän nyt halusi toteuttaa, Venäjällä.
Iskulauiseissa oli tehoa!
Hän ymmärsi myös designin, arkkitehtuurin, puun ja metallin merkityksen. Hän tajusi myös iskulauseiden tehon. Melkeinpä kauneimmaksi jää yksinkertainen lehdenkansi, punaisella pohjalla vain muutama iso musta kirjain, lehden nimi Oktjabr, Lokakuu.
Viisivuotissuunnitelma tuo sitten mukanaan todellisen propagandan, kaivosmiehet ja tehdastyöläiset. Tämä oli poliittisen propagandan kulta-aikaa. Tuskinpa koskaan on painettu niin paljon poliittisia agitaatiojulisteita.
”Pidätettiin kuulumisesta latvialaiseen terroristiryhmään, ammuttiin.” (1938).
Stalin oli sanonut kokouksessa 1932, että kirjailijat ovat mielen insinöörejä. Seuraavana vuonna se alkoi näkyä myös taiteessa. Kuviin alkoi ilmestyä Isä Aurinkoinen, niin Klucisellekin. Lenin melkein unohtui.
Vuonna 1938 Gustav Klucis pidätettiin liitymisestä ”latvialaiseen fasistiryhmään” ja kuulumisesta ”terroristiorganisaatioon”. Salaisen palvelun päällikön Nikolai Jezhovin määräyksestä hänet ammuttiin 11. helmikuuta 1938. Hautapaikkaa emme tiedä. Hänet rehabilioitiin 1956.
Gustav Klucis, Venäläistä avantgardismia 1920- ja 1930-luvuilla, Kumu, Tallinna, 25.8. saakka.