Aikoinaan täysin suljettu Albania on muuttunut täysin. Kommunistiajan bunkkerit ovat kyllä jäljellä rajoilla ja meren rannalla, mutta maa katsoo tulevaisuuteen luottaen.
Teksti ja kuvat Reijo Härkönen
Silloin aikoinaan, diktaattori Enver Hoxhan hallitessa, matkalaisella ei ollut mitään asiaa Albaniaan, jos oli farkut jalassa tai pitkä tukka, ”länsimaista dekadenssia”. Ei tainnut Helsingin Sanomatkaan olla sallittu lukemisto. Harva albanialainen uskalsi edes puhua ulkomaalaisen kanssa.
Tänä vuonna Albaniassa käy kuusi miljoonaa matkailijaa ja tavoite vuonna 2025 on 10 miljoonaa. On pitänyt toppuutella albanialaisia tosiasioilla: lentokenttä ei kestä tätä matkustajamäärää, hotelleita ei ole tarpeeksi, ja tiet ovat monessa paikkaa enempi hevoskärryille kuin mersuille. Mutta suomalaiset ovat löytäneet Albanian, sillä ainakin viisi matkatoimistoa on ottanut maan ohjelmistoonsa tänä vuonna.
Tiranassa matkamessuilla esiintyi perinnelaulua ilman instrumentteja.
Kun on käynyt entisinä aikoina Albaniassa, on tapahtunut paljon. Tiranan leveät bulevardit ja välimerellinen tunnelma ovat entisellään, mutta Durresin rantakaupunki on kuin mistä tahansa Välimeren maasta. Skanderbeg on kansallissankari, joka taisteli turkkilaisvaltaa vastaan 1400-luvulla. Hänen kaupunkinsa Krujan keskiaikainen basaari on korjattu entiseen asuunsa. Skanderbegiin törmää kaikkialla, esimerkiksi konjakissa – tai se on oikeastaan brändiä, mutta mainiota.
Kadare kirjoittaa Albaniasta
Istuin aikoinaan Durresin rannalla hotelli Adriatikin edustalla, ja kirjailija Ismail Kadare tuli juttelemaan vaimonsa Elenan kanssa. Jo silloin Kadare oli maan tunnetuin kirjoittaja. Kadaren kirjoja on suomennettu useita, mm. Kivisen kaupungin kronikka, joka kertoo kirjailijan kotikaupungista Gjirokastrasta. Piti nauraa katketakseen, kun Ismail kertoo humalaisesta, joka kaatuu ja päätyy alemmalle kadulle eli talon katolle. Gjirokastra on vuoristoinen paikka niin kuin 70 prosenttia maasta.
Albania nousi tänä vuonna suomalaisten suosikiksi.
Albanialaiset kysyvät tänään – kun tietävät että en ole ensikertalainen – miten Albania ja albanialaiset ovat muuttuneet. Yksi asia joka ei ole muuttunut on albanialaisten ystävällisyys. Vaikka kommunismin aikaan yhteydenpito oli rajoitettua, ymmärsimme toisiamme. Ehkä vuoristokansoissa on jotain samaa kuin suomalaisissakin, emme ole päällekäyviä, kättelemme aina, otamme kengät pois kotona, mutta yksi ero on, kun albaani pudistaa päätään, se tarkoittaa ”kyllä”.
Kommunismissa oli jotain hyvääkin
Monesti albaanien kanssa joutuu keskustelemaan sodan jälkeisestä ajasta. Jotkut eivät halua puhua lainkaan, ja joidenkin kommentit ovat hyvin kielteisiä. Silti, Hoxhan aikaan koulutus pantiin kuntoon, lukutaito nousi 40 prosentista sataan, naisten asemaa kohennettiin ja terveydenhoito olivat kunnossa.
Albania on maatalousmaa. Tuotanto on melkein luomua, kun myrkkyjä ei ole käytössä. Matkailu on toinen tärkeä elinkeino. Siksi maassa uskotaankin matkailun kasvuun.
Albanian lippu, kaksipäinen kotka on alunperin kansallissankari Skanderbegin sukuvaakuna.
Albaniassa ei voi elää ilman oliiviöljyä. Näitä kasvaa Marikajn kylässä. Yritys on Subashi Olive Oil Mill.
Kirjoittaja vieraili suljetussa Albaniassa 1976 ja 1982 sekä Tiranan matkailumessuilla keväällä 2019.