Puutalojen ja synkän historian Arkangeli
Teksti ja kuvat Reijo Härkönen
Vienanmeren Arkangeli on vielä melkein tuntematon matkakohde. Puutalojen ja entisten vankileirien kaupunkiin pääsee Suomesta nyt autolla huonoja teitä pitkin, junalla tai lentäen Pietarista ja Riian kautta lentämällä.
Riiasta Arkangeliin lentävässä koneessa ei ollut kuin muutama matkustaja, mutta ensimmäinen iloinen yllätys odotti matkatavaroita varttuessa. Kun kyselemme eräältä matkustajalta taksimatkan hintaa hotelliin, sanoo vieressä seisova mies vievänsä meidät autollaan. Hän on palaamassa Tromssasta, ja hotelli olisi matkan varrella.
Arkangeli ei todellakaan ole varsinainen turistikohde. Korkeintaan kesällä siellä on ryhmiä, jotka jatkavat Solovkin saarelle Solovetskin luostariin tai läheiselle Vienanmerelle katselemaan maitovalaita. Kun aamulla olemme menossa aamiaiselle, näemme ainoan turistiryhmän, amerikkalaisia eläkeläisiä. Muita ulkomaalaisia emme sitten enää tapaakaan, kun syyskuussa matkailusesonki alkaa olla ohi.
Puutaloja on jäljellä, mutta moni on korjauksen tarpeessa.
Arkkienkeli Mikaelin mukaan nimetty kaupunki on perustettu 1500-luvun lopulla, ja sen historia taitaa olla rikkaampi kuin nykyisyys. Iivana Julma määräsi, että on rakennettava linnoitus silloisen luostarin yhteyteen. Pietari Suuren aikaan Arkangeli oli jo Venäjän suurin vientisatama. Vienanmereen laskeva Vienanjoki (Dvina) virtaa kaupungin läpi, ja sen rannalle Pietari rakennutti laivanveistämön, joka oli samalla myös Venäjän laivaston alku. Vuonna 1694 laskettiin vesille ensimmäinen laiva, Svjatoi Pavel eli Pyhä Paavali. Ja kun jokaisessa laivassa piti olla valtionlippu, syntyi nykyinen valko-sini-punainen lippu, joka oli ensin laivaston ja sittemmin koko valtakunnan. Venäjän nykyinen 500 ruplan seteli esittää Pietari Suurta Arkangelin satamassa.
Pietari Suuri kasvatti kaupungista mahtavan.
Kun Pietarin kaupunki rakennettiin, Arkangeli alkoi menettää asemaansa ykkössatamana. Molempien sotien aikaan se oli kuitenkin tärkeä satama, jonka kautta tuotiin tarpeellisia tarvikkeita. ”Meidän matkailuamme vaikeuttaa syrjäinen ja vaikeapääsyinen sijainti”, sanoo Olga Gorelova. Tiet ovat huonot, ja lentoyhteyksiä on vähän. Autolla Suomesta pääsee Laatokan itäpuolta, junalla Pietarista ja Murmanskista, ja lentoyhteyksiä on Pietarin ja Riian kautta.
Lenin seisoo edelleen tukevasti kaupungin keskustassa.
Viehättävästä Tšumbarova-Lutšinskogo -kadusta puutaloinen on tullut nyt kävelyalue. Nimensä katu sai vuonna 1921 kuolleelta bolševikkijohtajalta. Kadun varrella numerossa 8 on yllättävin ravintolakokemus koko kaupungissa. Pizzeria Pof-Bun tarjoaa nimestään huolimatta yhtä laadukasta perivenäläistä ruokaa kuin paikalliset huippuravintolat, mutta edullisempaan hintaan.
Neuvostotodellisuuteen voi tutustua kävelemällä Lenin-aukiolta kolmen kilometrin päähän rautatieasemalle Vokresenskaja ulitsaa (tsaarinaikainen nimi Ylösnousemuksen katu) pitkin. Näitä arkkitehtuurin ”ylistyslauluja” näemme pitkin Venäjänmaata. Sen sijaan kun kävelee rantakatua (Nab. Severnoi Dviny), pääsee tutustumaan 1600-luvun kiviarkkitehtuuriin. Gostinnyi Dvor numerossa 86 eli alun perin 400 metrin mittainen kauppapaikka ja puolustuslinnake on vielä osin korjattavana, mutta sen sisällä toimii jo mainio historiamuseo. Läheinen Merimuseo odottaa remontin loppumista.Alueen historia on traaginen. Ennen toista maailmansotaa Arkangelin leireillä oli 150 000 vankia, joista joka neljäs kuoli. Solovkin saarella sijaitseva 1500-luvun Solovetskin luostari oli yksi kuolemanleireistä. Kesällä Solovetskiin pääsee laivalla ja ympäri vuoden myös lentäen 15-paikkaisella koneella. Helikopterikin on helppo joskin kalliimpi vaihtoehto. Munkit palasivat saarelle 1990, ja nyt Solovetskissa toimii jo useita hotelleja. Kesällä huoneen löytäminen saattaa kuitenkin olla kiven alla tai se on varattava kuukausia etukäteen. Talvella tilaa olisi yllin kyllin, mutta parhaat kulkuneuvot olisivat silloin sukset tai moottorikelkka. Kaikkia saaren teitä ei nimittäin aurata.
Kansantaru kertoo kalaratsastajasta.
Palaamme kolmen tähden hotelliimme Dvinaan (Troitski prospekt 5) pistäydyttyämme ensin kolmikerroksisessa Univermag-kauppakeskuksessa (Pomorskaja ulitsa 9). Se on täynnä luksuskauppoja, ja mainio kahvila tarjoaa kaupungin parhaat piirakat ja kakut, mutta tietysti vain venäjän kielellä. Hotelli kuuluu samaan Titan-ketjuun kuin tavaratalokin. Sattumalta myös Malyje Korelyn matkailukeskus on osa yritysryhmää. Omistajaksi paljastuukin sitten Venäjän duuman jäsen, paikallinen oligarkki Vladimir Kruptšak.
Arkangeli lyhyesti
- 350 000 asukasta
- 64. leveysasteella Oulun korkeudella
- Perustettu 1584
- Alueen elinkeinot: metsätalous, kalastus, öljy, timantit, avaruuskeskus, ydinsukellusvenetelakka
- Yhteydet Suomesta: junalla Pietarista, lento Pietarista tai Riiasta
- Matkailuvinkkejä: Vienanjoen risteilyt 3 – 8 vrk, valasretket, kalastusmatkat, melonta, metsästys, moottorikelkkasafarit, Solovetskin luostarisaari, puutaloarkkitehtuuri
- Matkailutiedotus: Svobody 8, Arkhangelsk, www.pomorland.info