Alvar Aallon piirtämä yksityiskoti Göran ja Christine Schildtille kutsuu Tammisaareen. Se avattiin yleisölle viime vuonna.
Teksti ja kuvat Heino Ylisipola
”Sinä olet liian paljon ulkomailla, minä rakennan sinulle sellaisen talon, että pysyt täällä Suomessa”, sanoi arkkitehti, muotoilija ja akateemikko Alvar Aalto 1960-luvun lopulla ystävälleen ja elämäkertakirjailijalleen Göran Schildtille (1917-2009).
Aalto ryhtyi työhön ja niin valmistui vuonna 1970 talo Göran ja Christine Schildtille meren tuntumaan Tammisaareen. Aalto oli suositellut Schildteille Tammisaarta vakuuttaen, että siellä olisi Etelä-Suomen paras kaupunkimiljöö.
Kaupungin asukkaat alkoivat puhua talosta, joka muistuttaa laivaa, ja niinpä sen viralliseksi nimeksi tuli Villa Skeppet (ruotsiksi skepp merkitsee laivaa).
Nyt Villa Skeppet on peruskorjattu ja Christine ja Göran Schildtin säätiö on avannut talon 2020 yleisölle.
Tarkoitus oli, että talosta tulisi Schildtien vakituinen koti, mutta niin ei käynyt. Villa Skeppetistä tuli kuitenkin Schildtien Suomen-koti niinä vuodenaikoina, jolloin he eivät asuneet Kreikassa, Leroksen-kodissaan.
Tunnemme Göran Schildtin purjehdus- ja matkakirjoistaan, kun hän purjehti Daphne-veneellään Välimeren eri kolkissa, Mustallamerellä ja jopa Niilillä 1940-luvun lopulta alkaen.
Schildt kirjoitti Aallon elämäkerran
Schildtin pääteoksena pidetään Alvar Aallon elämäkertaa, joka ilmestyi kolmena osana vuosina 1982-1990. Schildt tunsi Aallon jo 1930-luvulla toimineesta filmikerho Projektiosta. Tuttavuus syveni vasta 1950-luvun alussa, kun Schildt järjesti taiteilija Roberto Sambonetin ja Alvar Aallon tapaamisen Helsingin Munkkiniemessä.
Villa Skeppetin laivamaisuus näkyy talon toisen kerroksen olohuoneen muodosta, se kurkottaa merelle.
Ystävyys sai ilmeisesti lopullisen sinettinsä vuodenvaihteessa 1954-1955, kun Alvar Aalto ja hänen vaimonsa Elissa purjehtivat yhdessä Göran Schildtin kanssa Niilillä.
Göran Schildt haavoittui vakavasti talvisodassa vuonna 1940. Tapahtuman jälkeen hän päätti, että jos eläisi, hän purjehtisi omalla veneellään Välimerelle. Kahdeksan vuotta myöhemmin se tapahtui. Välimerestä tuli hänen toinen kotinsa ja kirjojen aihe.
Olohuone pitää nostaa ylös
Christine Schildt on kertonut, että Suomen-kodin lähtökohdat olivat hyvin yksinkertaiset. He toivoivat pientä, lapsettomalle pariskunnalle sopivaa taloa, joka mahdollistaisi Göranin kirjoitustyön kotona.
Alvar Aallon harmiksi Tammisaaren rakennuspaikka oli hyvin tasainen: korkeuseroa kadulta tontin keskiosiin oli noin puolitoista metriä. Kadun varrella jo olevissa taloissa sisätilojen yksityisyys oli tammisaarelaiseen tapaan turvattu lankku- ja pensasaidoin. Aalto tuumasi, että Villa Skeppetiin ei rakenneta aitoja, vaan tila jätetään avoimeksi.
”Emme liioin tee olohuoneestanne naurettavaa teatterinäyttämöä, jossa te esiintyisitte vasten tahtoanne näyttelijöinä. Jos nostamme olohuoneen ylös, autotallin yläpuolelle, te näette ohikulkijat, mutta he eivät näe sisään.”
Niin myös tapahtui. Olohuone nostettiin Aallon alkuperäisen ajatuksen mukaan suojaan ohikulkijoiden katseilta.
Uima-allas vaihtui lummelampeen
Pihan keskipisteeksi Aalto hahmotteli uima-allasta, mutta Schildtit torjuivat ajatuksen. Uima-allas korvattiin muodoltaan Aallon lasisia vaaseja muistuttavalla lummelammella. ”Mitä me uima-altaalla, kun meillä on Daphne ja koko Välimeri.”
Keväät ja syksyt Schildtit viettivät Välimerellä Villa Kolkiksessa, mutta kesät ja talvet yleensä Villa Skeppetissä.
Noin 200 neliönmetrin kokoinen Villa Skeppet on pienin Aallon yksityishenkilöille suunnittelemista asuinrakennuksista. Göran Schildtin mukaan rakennuksen ainoa virhe oli, että hänen työhuoneensa ikkuna oli sijoitettu niin korkealle ja pieneksi, ettei siitä voinut kunnolla nähdä pihaa ja lummelampea.
Schildtit muuttivat uuteen taloonsa jouluksi 1970. Aalto lahjoitti Villa Skeppetin piirustukset Schildteille ja kieltäytyi vastaanottamasta korvausta tekemästään työstä.
Göran ja Christine Schildtin koti, Villa Skeppet Tammisaaressa, on nyt avattu museona.
Taivuttelun jälkeen Aalto suostui ottamaan maksuksi yhden Borsalino-hatun, jos Schildtit toisivat sellaisen seuraavalta Milanon-vierailultaan. Schildtit toivat kaksi hattua, joista toisen Aalto otti mukaansa.
Christine Schildt epäilee Aallon puoliksi vaistonvaraisesti unohtaneen toisen Schildteille, jotka jättivät sen talonsa hattuhyllylle koskemattomaksi. Siellä hattu on edelleen.
Göran Schildt koki jossain määrin, että pariskunnan Leroksen-koti, Villa Kolkis, oli saanut Tammisaaren-kodista uuden kilpailijan. Keväät ja syksyt Schildtit viettivät Välimerellä Villa Kolkiksessa, mutta kesät ja talvet yleensä Villa Skeppetissä.
Arkkitehti Sanna Tegel on tutkinut Villa Skeppetiä opinnäytetyössään. Hän on myös kirjoittanut talosta erittäin monipuolisen kirjan Villa Skeppet (Christine ja Göran Schildtin säätiö, 2021).