Akseli Gallen-Kallela teki huikean matkan Itä-Afrikkaan ja työskenteli siellä vuosina 1909-1910. Hänen nykyisen Kenian alueella tekemistään maalauksista ja lukuisista havainnoistaan syntyi Suomen ja Kenian välille kulttuurisilta, josta kertova näyttely avattiin Tarvaspään Gallen-Kallelan museossa perjantaina 10. maaliskuuta.
Teksti Ilkka Nousiainen
Kuvat Gallen-Kallelan museo ja Unlimphotos (Kilimanjaro)
Illan hämärtyessä joukko taiteen ja kulttuurin ystäviä saapui Gallen-Kallelan museoon Tarvaspäähän. Kynttilät valaisivat sisälle johtavaa tietä ilta-auringon painuessa mailleen. Näyttelytiloissa oli helppo eläytyä siihen maailmaan, jossa Akseli Gallen-Kallela viihtyi perheineen ja työskenteli.
Tuohon aikaan Brittiläiseen Imperiumiin kuuluva Itä-Afrikka oli tehnyt Gallen-Kallelaan suuren vaikutuksen. Paluu Keniaan -näyttelyn hienous on juuri siinä, että molempien maiden kädenjälki ja kulttuuriperintö yhdistyvät ja näkyvät hyvin.
Näyttelyn avajaissanoissaan Kenian Suomen-suurlähettiläs Diana Wanjiku Kiambuthi korosti kulttuurin merkitystä maiden välisen yhteyden luojana yleensäkin ja tässä näyttelyssä erityisesti. Suurlähettiläs sanoi 110-vuotisen kulttuurisillan luovan Nairobin alueen ja Suomen välille kestävän pohjan hyvälle yhteistyölle ja -ymmärrykselle. Gallen-Kallelan aloittama kanssakäyminen lisääntyy ja monipuolistuu maidemme ja asukkaidemme välillä, suurlähettiläs Kiambuthi uskoo.
Afrikka inspiroi ja innosti monella tavalla
Akseli Gallen-Kallela keräsi perheensä kanssa kokoelman etnografista esineistöä, joka on kuulunut alueella asuville heimoille. Tätä työtä taiteilija kutsui vieraan arkitodellisuuden haltuunotoksi, mutta myös katoamassa olevien paikallisheimojen kulttuurin dokumentoinniksi ja pelastukseksi. Osa tästä aineistosta toimitettiin Antellin kokoelmiin eli tulevaan Suomen kansallismuseoon, luonnontieteelliset aineistot pääosin Helsingin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston eläinmuseolle.
Taulut ovat dokumentti ja aikaikkuna tuon ajan Brittiläiseen Itä-Afrikkaan ja alueella eläneiden ihmisten elämänmenoon.
Keniassa syntyneistä maalauksista tunnetaan noin 170, joista Kirsti-tyttären muotokuva lienee eräs tunnetuimmista. Taulut ovat dokumentti ja aikaikkuna tuon ajan Brittiläiseen Itä-Afrikkaan ja alueella eläneiden ihmisten elämänmenoon. Etnografisen esineistön, etenkin nisäkkäistä koostuvan metsästyssaaliin, lisäksi perhe keräsi matkansa aikana kattavan kokoelman kasvi- ja hyönteisnäytteitä. Aineistoa täydentää noin 300 kuvan valokuvakokoelma ja Afrikka-kirjana tunnetut muistelmat. Gallen-Kallelan Afrikan-matkaan liittyvää aihepiiriä käsitellään nyt ensimmäistä kertaa yhdessä kenialaisten kanssa. Näyttelyn kokoamiseen ovat osallistuneet suomalaiset ja kenialaiset asiantuntijat yhdessä molemmissa maissa, mikä jo sellaisenaan on ainutlaatuista.
Kirsti Gallen-Kallela sai olla Itä-Afrikassa isänsä mallina vuosina 1909-1910.
Näyttelyn teemoina nousevat esille kolonialismi, luonto ja luonnon kokemus, metsästys ja Kenian historia. Näyttelyä täydentää kenialaisyhteisöltä koottu taustoittava tieto ja kokemukset museokokoelman esineistä. Akseli Gallen-Kallelalle Itä-Afrikka näyttäytyi ennen kokemattomana paratiisina. jossa hän saattoi toteuttaa unelmiaan. Muistelmakirjassaan taiteilija toteaa ajan pysähtyneen hänen päästyään perille.
”Kaikki on vain päiviä ja öitä, jotka auringon, kuun ja tähtien kanssa sulautuvat yhteen, ilmassa niin lempeässä, että oman olemisen unohtaa, ” kirjoitti Gallen-Kallela.
Kikuju-palvelija Kenosuka Akseli Gallen-Kallelan perheen ollessa Itä-Afrikassa vuosina 1909-1910.
Museo julkaisee näyttelyn yhteydessä aiheeseen liittyvän kirjan, johon tekstin kirjoittavat suomalaiset ja kenialaiset tutkijat. Tämän lisäksi kirja valottaa työpajoissa mukana olleiden henkilöiden ajatuksia. Kirjan tarkoitus on käsitellä Gallen-Kallelan aikaa Keniassa nykytutkimuksen valossa.
Näyttelytekstit on kirjoitettu suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja swahiliksi. Paluu Keniaan -näyttelyn toteutusta ovat tukeneet Koneen Säätiö ja Espoon kaupunki. Näyttely on avoinna yleisölle 28. tammikuuta 2024 asti.