Punkit panevat miettimään. Ne nimittäin vandalisoivat kotimaamme kauniita rantamaisemia hyökkäyksillään.
Teksti Marja-Liisa Kinturi
Kuvat Oktober Oy
Asia nousi mieleeni erityisesti, kun odotin innokkaana vieraita rapakon takaa kesänviettoon ja suunnittelin vieväni heidät sukulaisten kesämökille Suomenlahden saaristoon.
”Suomen vaarallisin peto”, luonnehti taannoin eräs punkinpureman uhriksi joutunut nuorehko mies, joka kävi asentamassa sähköjä naapuritaloon. Itsekin olen ollut asiasta sen verran huolestunut, että hankin punkkirokotuksen, vaikka vierailut tuttavan rantamökillä ovatkin perin satunnaisia.
Ei vain Suomen ongelma
Joonas Berghällin tuore elokuva avaa punkkitilannetta koko karmeudessaan. Vakavaa kroonista borrelioosia itse sairastava Berghäll matkustaa elokuvassa ympäri maailmaa tapaamassa kohtalotovereitaan. Punkit eivät siis ole vain kotimaan rantaniityillä vaaniva peto, vaan globaali ongelma, johon kannattaisi suhtautua vakavasti. Vähintään samalla vakavuudella kuin malarian estolääkitykseen ennen reissua tai keltakuumerokotukseen liikuttaessa ympäri maailmaa.
Punkit eivät ole vain kotimaan rantaniityillä vaaniva peto, vaan globaali ongelma.
Punkkeja on toki ollut ennenkin, mutta Suomessa vielä esimerkiksi 1950-luvulla ne olivat pelkästään kiusallisia joskin harmittomia. Ne eivät levittäneet tauteja.
Vaikeasti tunnistettavat oireet
Borrelioosin (eli Lymen taudin) oireet ovat vaikeasti tunnistettavissa. Ne tulkitaan helposti vaivojaan valittavan potilaan korvien välissä syntyneiksi, niin moninaisia ja väliin milteipä mielikuvituksellisia vaivat voivat olla. Joonas Berghäll itse löysi lopulta lääkärin, joka ”ensimmäistä kertaa todella kuunteli minua ja teetti saksalaisen borrelioositestin”. Se vahvisti sairauden ja vei potilaan sairaalahoitoon sekä Saksaan että Yhdysvaltoihin. ”Tästä alkoi matkani kohti terveyttä.” Samalla Joonas Berghäll tajusi, että kyseessä on epidemia, josta kärsii yli 100 miljoonaa potilasta ympäri maailmaa.
Elokuvana ”Punkkisota” avaa silmät maailmanlaajuiselle ongelmalle, joka ei siis rajoitu vain suomalaisiin mökkirantoihin. Se on Berghällin sanoin ”tarina kansainvälisen terveydenhuollon ongelmista ja ihmisoikeuksista”.