Teksti ja kuvat Ulla MiettunenMerelle lähdimme kaljaasi Ihanalla Syväraumalahden Merijakamon laiturista. Kaljaasi Ihana on Luvialla rakennettu purjealus, jonka suunnittelu aloitettiin vuonna 2005 ja rakentaminen vuotta myöhemmin. Ihana laskettiin vesille 2010, neitsytpurjehduksensa se teki kesällä 2011. Sen kotisatama on Luvian Laitakari. Aluksen vuosittainen ylläpito maksaa 250 000 ja se tekee vuosittain noin 100-120 reissua erilaisista yritystilaisuuksista ja tilausristeilyistä hääjuhliin. Aluksen vuokraaminen neljäksi tunniksi maksaa 2000 euroa. Kaljaasilla oli mukana myös kaupungin omaa väkeä ja erilaisten sidosryhmien edustajia.

Seurasimme 2.4 mR World Championships 2015 -purjehduskisoja kaljaasista ja nautimme mahtavassa kesäsäässä siika- ja lohivoileipiä sekä virvokkeita. Kävimme myös ihastelemassa Rauman saaristossa Kylmäpihlajan funkkismajakkaa ja Santakarin pookia. Kisoissa oli mukana 110 venettä 12 eri maasta, ja tyynen ilman takia lähtöä jouduttiin siirtämään useaan otteeseen. Varaslähtöjäkin sattui, mutta niinhän niitä pitääkin olla aina kunnon kisoissa. Myöhästyneiden lähtöjen ja varaslähtöjen takia emme ehtineet seurata purjehduskisoja loppuun asti. Purjehduksen jälkeen rantauduimme Kuuskarin kisakeskukseen ruokailemaan. Alkuruoaksi tarjoiltiin perinteinen saaristolaislautanen, pääruoaksi paikallisen valmistajan eli Kivikylän Kotipalvaamon ylikypsää savustettua possua, uunijuureksia ja punaviinikastiketta. Jälkiruoaksi nautimme suklaaleivoksen viskillä maustetussa vaniljakastikkeessa.

Rauman parhaat palatKisakeskuksesta siirryimme bussikuljetuksella Vanhaan Raumaan ja tutustuimme nopeassa tahdissa kaupunginosan parhaisiin paloihin. Oppaina toimivat kaupungin matkailupäällikkö Irene Villanen ja matkaopas Sanna Rantala. Kävimme ensin viehättävässä, porokuosistaan tunnetussa tekstiili-designiin keskittyvässä Hellapuussa, josta suuntasimme taikinajuurta käyttävään piskuiseen Ketunleipä-leipomoon. Jukka Vire ja Riikka Nurminen tarjosivat meille sekä leipä- että pullamaistiaisia, itse ostin yhden maukkaan leivän myös mukaani.

Leipomon jälkeen kävimme vielä viereisessä Osteria da Filoppossa, jossa tehdään aitoitalialaista, suhteellisen yksinkertaista ja maittavaa ruokaa. Ehdimme vielä nopeasti tutustua myös Heikkilän ja Lammin pihaan, jonka pihapiirin taloissa on esillä ja ostettavissa Maija Kantasen keramiikkaa, Pirkko Lehtisen käsitöitä ja taidetta sekä Tommi-Wihtori Roströmin ja Anu Skanasen taidegrafiikkaa. Pihapiirissä on myös kaupungin pienin taidegalleria Wähänurkk.

Kotimatkalle lähdimme Raumalta hieman iltakuuden jälkeen. Killan matka oli antoisa, saimme nähdä Raumaa mereltä ja saimme myös tietää, että Poroholman leirintäalueelta lähtee kaupungin vesibusseja sekä Kuuskajaskarin linnakesaarelle että Kylmäpihlajan majakkasaarelle. Vanha Rauma on hyvin viehättävä osa kaupunkia eikä sitä turhaan ole nimetty Unescon Maailmanperintökohteeksi. Ilman oppaita emme kuitenkaan varmasti itse olisi löytäneet kaikkia viehättäviä paikkoja, jotka meille esiteltiin.