Killan matka Kokkolaan 12.6.2013
M/S Jenny kyntää Perämeren aaltoja navakassa tuulessa. Killan kuusijäseninen seurue on matkalla Kokkolasta puolentoista tunnin matkan päässä olevalle majakkasaari Tankarille. Meitä on mukana kuusi toimittajaa: Jonna Hoffren, Marja-Liisa Kinturi, Kari-Veli Lehtonen, Aino Rimppi, Stenger Wif ja tämän kirjoittaja, Kaarina Timonen.
Isäntinämme ovat Kokkolan matkailun veteraani, matkailuasiamies Arto Jokela ja ”uusi luuta”, Kokkolan Matkailu Oy:n tuore toimitusjohtaja Jaska Pensaari. Olemme aamulla körötelleet junalla neljä tuntia Helsingistä Kokkolaan, joten raikkaat merituulet Jennyn kannella tekevät hyvää keuhkoille ja sielulle. Matkalla Arto kertoo Tankarista. Opimme, että Tankar on Suomen monipuolisin ja ehkä parhaiten säilynyt merenkulkuyhteisö: pikku saarella on paitsi vuodelta 1899 oleva 37 metriä korkea majakka (joka on yhä käytössä) myös hylkeenpyyntimuseo, kalastajien pikku taloja, entinen luotsiasema, majakanvartijoiden ja majakkamestarin talo, jopa pieni kirkko ja tietysti luontopolku. Sekä kahvila-ravintola!
Asia oli niin tuore vielä kesäkuun puolivälissä, että Artokin tuntui olevan ihmeissään, miten tässä nyt näin kävi. Tankari on Kokkolan matkailun yksi vetonauloista. Kaikki toivomme, että asiaan löytyy joku järkevä ratkaisu. Suomen majakkaseura on vaatinut, että suljetut majakat pitää saada auki mahdollisimman pian. Hätäpoistumisteiden rakentaminen kaikkiin majakoihin on seuran mielestä täysin kohtuuton vaatimus. Turvallisuus voidaan hoitaa helposti rajoittamalla kerrallaan majakkaan pääsevien vieraiden määrää. ”Majakat säilyvät kunnossa ja elinvoimaisina vain, jos vierailu niissä sallitaan”, seura sanoo.
Tankarin saaressa on tosin niin paljon mielenkiintoista nähtävää, että luulenpa turistien silti tulevan tänäkin kesänä. Jo merimatka saareen ja takaisin on ihana. Heti aamulla Kokkolaan saavuttuamme olimme nähneet kaupungin miellyttävän kävelykeskustan matkalla Roosin taloon katsomaan rautakauppias K.H. Renlundin kokoamaa arvokasta Suomen kultakauden taidekokoelmaa. Seinillä riippuu toden totta Victor Westerholmin, Pekka Halosen, Eero Järnefeltin, Magnus Encellin, Elin Danielson-Gambogin ja Beda Stjerncrantzin maalauksia, joita ihailemme.