Kaunas on Liettuaa aidoimmillaan, mutta matkailun kannalta kaupunki on epäonninen. Via Baltican automatkailijat ohittavat sen helposti pysähtymättä ja citylomailussa se jää Vilnan varjoon.

Teksti ja kuvat Kai Jauhiainen

Siinä eivät taida liikoja auttaa edes Ryanairin lennot Tampereelta kesäkausina, sillä osa matkalaisita jatkaa junalla Vilnaan ja osaa kutsuu rannikko. Se on sääli, sillä Liettuan entinen pääkaupunki yllättää karismallaan. Tässä runsaan 300 000 asukkaan kaupungissa on luonnetta! Poissa on Tallinnan vanhan kaupungin kiillotettu postikorttitunnelma. Paljon on entisöity, mutta vielä riittää reustauroijille töitäkin. Palvelussa on keskieurooppalaista kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä, sillä matkailijoihin ei olla vielä leipäännytty.Kaunasin lentokenttä tuntuu lähes ylelliseltä Tampereen kentän jälkeen. Lateja saa heti kentällä automaatista, mutta taksikyydin hinnasta keskustaan on syytä sopia etukäteen. Majoitusvaihtoehdot ovat Vilnaa suppeammat ja halvimmassa päässä on vajausta. Suomalaisittain hinnat ovat silti hyvin kohtuullisia.

Linnan vieressä sijaitseva Pyhän Yrjön kirkko on saanut kärsiä valloittajista – viimeksi sotien jälkeen Neuvostoliitto teki siitä varaston ja munkit saivat sen takaisin vasta vuonna 2005. Surkeasta kunnostaan huolimatta kirkko on sisältä vaikuttava.Avaran raatihuoneen aukion laidoilla on viihtyisiä ravintoloita. Aukiota hallitsee Pyhän Francisco Xavierin kirkko, jonka kattoterassille pääsee kirkon sisällä hissillä ja näköala on hulppea. Vielä korkeammalle kuitenkin kohoaa vieressä raatihuoneen torni – 53 metrillä se on vanhan kaupungin korkein rakennus.

Raatihuoneen aukiolta lähtevä kävelykatu Viliniaus Gatvé on kaupungin vanhin katu, joka keskiajalla johti Vilnaan. Nyt sen varrella on viihtyisiä ravintoloita ja olutpaikkoja. Jos vanhan kaupungin kadut eivät vielä nitistä kävelyhaluja, pääsee Vytautas Suuren siltaa pitkin Nemunas-joen toiselle puolelle.

Siltapilareissa on neuvostoajan tunnuksia ja pitkän väittelyn jälkeen ne päätettiin säilyttää osana kaupungin historiaa. Joen toisella puolella kohovalle Aleksotasin näköalakukkulalle mennään
köysiradalla. Näköala onkin muhkea niin vanhaan kaupunkiin kuin taaempana horisonttia koristaviin neuvostoajan lähiöihin. Nemunas-joki on pengerretty neuvostotyyliin, mutta valtava LIETUVA-teksti ja koripallon kuva kertovat mikä on maan intohimo.

Aivan omanlaisensa turistinähtävyys on Stumbrasin viinatehtaan (www.stumbras.lt) museo, jossa voi tutustua yrityksen historiaan. Vanha tehdasmiljöö huokuu perinteitä, liköörien ja votkan valmistusprosessit tulevat tutuiksi. Erinomainen museo tarjoaa myös mahdollisuuden ammattimaiseen maisteluun. Ikävä kyllä yksittäiset turistit eivät kierrokselle pääse, sillä viisiittiin tarvitaan isompi ryhmä. Stumbras suunnittelee kuitenkin yhteistyötä hotellien kanssa. Asiaa kannatta kysyä majapaikasta tai Kaunasin turistitoimistosta jo ensi kesänä. Stumbrasin tuotteita voi toki maisella ravintoloissa – kysy ”three nine” ja 35-prosenttinen katkero antaa mukavasti kyytiä ruoansulatukselle.

Pažailiksen luostari sijaitsee Kaunasin laitaosissa. 1600-luvulla firenzeläisarkkitehtien valvonnassa tehty barokkiarkkitehtuurin helmi oli aikoinaan kuulu koko Euroopassa. Siellä ovat vierailleet niin tsaarit Aleksanteri I ja Nikolai I kuin Ruotsin kuningas Kaarle XII. Luostarin puistossa on miellyttävää hiljentyä ja katsella pääskysten leikkiä tornien ympärillä. Sisältä luostarikirkko on entisöity loistoonsa ja pieni museo on havainnollinen. Luostarin yhdessä toimii pieni retriittihotelli ja sen tyylikäs ravintola (www.montepacis.lt). Ruoka on herkullista, mutta nälkäinen joutuu kyllä lounaan jälkeen etsimään nakkikioskia.

Liettualaiset ovat yhtä hurahtaneita ostoskeskuksiin kuin suomalaisetkin. Aivan keskustassa sijaitseva viisikerroksinen Akropolis on helposti tavoitettavissa. Kauppoja on joka lähtöön. Persoonallisempaa ja rosoisempaa ostospaikkaa hakevat hakeutuvat satojen pikkukauppojen jättimäiselle Urmas-ostosalueelle (www.urmas.net). Urmakseen kannattaa varata useampikin tunti.

Kaunas tarjoaa laajan valikoiman ravintoloita joka lähtöön – pizzoja ja Hessburgeria myöten. Liettualaisen keittiön omat herkut ovat kuitenkin tutustumisen arvoisia. Perinneravintoloita on useampikin, mutta aivan ykköspäästä on vanhassa puutalossa sijaitseva Bernelieu Uzeiga (www.berneliuuzeiga.lt). Talonpoikaisruoka vie kielen mennessään. Menu on lihapainotteista – kannattaa aloittaa Liettuan kansallisruoka zeppelineistä ja kun rohkeus kasvaa, voi koettaa jopa täytettyjä, uunissa kypsytettyjä suolia. Hurjaa, mutta herkullista! Kasvissyöjillekin löytyvät omat herkkunsa – tarjoilijan avustuksella. Ruokajuomana maistuu paikallinen olut, joka on hyvää ja edullista.

Itseänsä voi hemmotella myös esimerkiksi Saulja-kylpylässä (www.sauleja.lt). Kauneushoitoja ja hierontaa saa Suomessakin, mutta Sauljan saunaosasto menee jo  luksuksen puolelle. Paikalle voi tilata saunakonsultin, joka opastaa enganniksi saunan saloihin ja vihdoissa löytyy valikoimaa koivusta vaahteranlehtiin. Suolahieronta karsii taatusti ihosta kuolleet solukot pois ja oloa voi viilentää jacuzzi-altaassa. Koko paletti kääritaan pakettiin mutkattoman ystävällisellä palvelulla. Varoituksen sana – parituntisen saunasession jälkeen ei kannata suunnitella mitään älyllistä, sillä sen verran rento on olo.