Seitsemän tunnin lento Reykjavikista Vancouveriin sujui leppoisasti taivaalla leijailevia salaperäisiä kirjoitusmerkkejä tutkien ja tulkiten. Jännittävän muotoiset hattarat olivat todennäköisesti toisen lentokoneen taakseen jättämiä savumerkkejä, joita pohjoisen pallonpuoliskon tuuli huvikseen muotoili.
Teksti ja kuvat Marja-Liisa Kinturi
Vacouverin kaupungista saarelle on reilun tunnin lauttamatka, jonka aikana voi vaikka tankata illallista lautan kahvilassa. Saarelle voi myös lentää, jolloin kiva vaihtoehto on kaupungin keskustasta lähtevä vesitaso. Suomesta käsin tällainen vaihtoehto kuulosti jotenkin hankalalta, joten valinta osui autolauttaan. Paluumatkalla tosin huomasimme, kuinka loistava vaihtoehto vesitaso oli. Liikenne on säännöllistä ja perin ammattimaista ja näkymät matalalla kaupungin ja rantojen yllä hieno elämys.
Kanadan Brittiläiseen Kolumbiaan kuuluva Vancouverinsaari on reilut 400 kilometriä pitkä ja asettuu Yhdysvaltain ja Kanadan rajalle amerikkalaisen Seattlen kaupungin ”kainalokuoppaan”. Pääkaupunki Victoria on saaren eteläkärjessä, toinen mainittava kaupunki Nanaimo sitä hiukan pohjoiseen, ja ensimmäinen etappimme Courtneyn pikkukaupunki vielä vähän pohjoisempana rannikolla Amerikan mannerta vastapäätä.
Kuvauksellisia, ajopuiden täplittämiä merenrantoja
Courtenay on noin 25 000 asukkaan ja vehreiden puutarhojen ympäröivien omakotitalojen iso rypäs Comoxin laaksossa. Varsinaisia nähtävyyksiä on vähän, mutta kuvaukselliset merenrannat hiekalle ajautuneine ajopuineen eivät ole kaukana, ja autollahan täällä muutenkin liikutaan. Ruoka käydään autolla hakemassa isoista supermarketeista, mutta sesongin tuoreet vihannekset ostetaan mieluummin paikallisten viljelijöiden omasta kaupasta.
Laskuveden aikana rannalla on hauska astella ja tutkia, mitä pakeneva vesi on jättänyt auringolle alttiiksi, kuten jalokiveä muistuttavan meduusan tai auringon punakuoriseksi ”keittämän” pikku ravun.
Ajopuuröykkiöt paljastavat paikallisissa metsissä kasvavien puiden huikean kokoluokan: Amerikassa ollaan ja Amerikassahan kaikki on aina suurta. Myös puut.
Huvivenesatamassa kelluu sadoittain valkokylkisiä purje- ja moottoriveneitä, ja kalastusveneiden laiturissa myydään päivittäin takuutuoretta lohta. Täällä se ei ole suinkaan kassikasvatettua kirjolohta, vaan villinä ja vapaana Tyynen meren pohjoisilla vesillä kasvanutta.
Viereisellä nurmikkoalueella lapsilla on tilaa leikkiä ja nauttia auringosta. Lapsia varten nurmikko on peitetty osin isolla muovipäällysteellä leikkialustalla, jota kastellaan, jotta siinä olisi hauska liukua. Kesäistä luistelua ja mäenlaskua!