Suomalaiset matkailijat ovat aikaa sitten löytäneet Viron, mutta turistivirrat ovat tähän asti ohittaneet maan itäosat ja valuneet Tallinnan kautta pääasiassa etelään ja länteen. Itä-Viro on tunnettu lähinnä teollisuusalueena, mutta vuodesta 2007 alkaen sen matkailutarjontaan on ryhdytty toden teolla panostamaan. Kymmenen vuoden työ on tuonut myös tulosta.
Alueen matkailupalvelut ovat kehittyneet nopeasti ja uutta nähtävää ja koettavaa löytyy erilaisille kohderyhmille. Tarjolla on nykyisin niin kartanoromantiikkaa kuin moderneja kylpylöitä, huimapäisiä seikkailuja maan päällä, sen uumenissa ja vesillä unohtamatta kulttuuria ja kulinaarisia nautintoja.
”Alueen yritykset, paikallishallinto ja organisaatiot muodostivat vuonna 2010 matkailuklusterin, ja minun työni on edistää tämän alueen matkailua”, kertoo Itä-Virumaan matkailuklusterin koordinaattori Kadri Jalonen.
Hän on koulutukseltaan maantieteilijä, joten matkailijoille tarjolla oleva luonnon monimuotoisuus on lähellä hänen sydäntään.
Kuvauksellinen törmärannikko
Rannikkoa Tallinnasta itään kutsutaan törmärannikoksi mereen syöksyvien jyrkänteiden perusteella, mutta yhtä hyvin aluetta voisi kuvailla kylpylärannikoksi, sillä reitille mahtuu sekä pienempiä että isompia rentoutumispaikkoja. Isoimmasta päästä ovat Toilan kylpylä-hotelli noin 170 km Tallinnasta sekä kylpylähotelli Meresuu lähempänä Narvan kaupunkia. Kuvauksellisella törmärannikolla matkan varrelle mahtuu pienempiä rentoutumispaikkoja, kuten Sakan kartanoaristokraattista arvokkuutta huokuvilla sisätiloillaan sekä tilavilla kokous- ja majoitushuoneillaan.
Toilan kylpylä on jättimäinen virkistys- ja hemmottelukeskus, joka houkuttelee erilaisilla saunoillaan ja monipuolisilla hoidoillaan viihtymään ja rentoutumaan. Se rakennettiin aikoinaan huolehtimaan palavankiven kaivoksessa työskentelevien terveydestä. Hoitolaitoksesta se muuttui vähitellen monipuoliseksi kylpylä- ja viihdekeskukseksi.
Seuraava vaikuttava kylpylähotelli matkalla kohti itää on Meresuu Narva-Jõesuussa. Se tarjoaa samalla tavoin monipuoliset virkistysmahdollisuudet – ryhmille myös eksoottisia saunarituaaleja. Saunomiseen tottuneille suomalaisille rituaalit eivät ehkä ole aivan yhtä eksoottisia kuin joillekin muille kansallisuuksille. Löyly on kuitenkin kuumaa ja terassin pienen altaan vesi hyisen kylmää – extreme-lajista puhuminen ei siis ole liioittelua.
Kattaus hengenravintoa
Meresuusta on 40 kilometrin matka Jõhvin modernille konserttitalolle nauttimaan korkeatasoisesta kulttuuritarjonnasta. Tällä kertaa ”kattaus” käsitti vierailulla olleen Georgian valtionbaletin kolmiosaisen loistokkaan esityksen (Les Sylphides, The Spirit of the Rose sekä the Firebird). Esityksen jälkeen vierailla on hyvä tilaisuus nauttia iltapalasta alakerran Noot-kahvilassa.
Hengenravinnoksi voisi lukea myös Sillamäen kaupungin Stalinin aikaisen arkkitehtuurin – se hämmästyttää klassisuudellaan. Kaupunki oli mm. arvokkaiden metalliensa takia neuvostoaikana strateginen ja sinne oli keskitetty Neuvostoliiton atomitutkimus, joten sitä ei näytetty edes kartalla. Kaupunkilaiset saivat postinsa tiettyyn postilokeroon, joka päällisin puolin viittasi Moskovaan. Nyt kaupungin kommunismin aikaista historiaa muistellaan pilke silmäkulmassa pienessä museossa. Se löytyy tyylikkään kulttuurikeskuksen kellarikerroksesta.
Niin maailma muuttuu…
Kreenholmin jättimäinen, nykyisin jo autioitunut tekstiilitehdas Narvassa (”Viron Finlayson”) tuotti aikoinaan kankaita myös suomalaisille tekstiilialan yrityksille. Nykyisin valtavat kutomosalit kaikuvat tyhjyyttään, maalit kuoriutuvat seinistä ja osin rikotut ikkunat pitävät huolen ilmanvaihdosta. Tehdasalue reunustaa Narva-jokea, jonka toisella rannalla Venäjän puolella elämä jatkuu. Ennen sieltä tultiin tänne työhön kapeaa siltaa pitkin. Narva-joen rantaan vastapäätä jyhkeää Venäjän Iivananlinnaa on joenmutkaan rakennettu viehättävä pieni uimaranta ja terasseja auringonottoa varten.
Hermannin muhkea linnoitus Narvassa on viime vuosina muuttunut monipuoliseksi tapahtumapaikaksi ja Rondeel-ravintola sen suojissa pitää yllä paikallista ruokaperinnettä nykymakuun mukautettuna. Lähellä linnaa on matkailijoille tarjolla myös uutuuskohde, maanalaiset käytävät eli Victorian bastionin kasematit, joiden kosteilla käytävillä ajanmukaiseen asuun sonnustautunut opas Denis Bjorkland ruokkii kävijöiden mielikuvitusta sopivilla tarinoilla.
Hämyisten kellarikäytävien jälkeen Sakan kartanon aristokraattinen tunnelma vie matkailijan nopeasti tyystin toiseen maailmaan. Kartanon isäntä Tõnis Kaasik kierrättää vieraansa tiluksillaan ja esittelee paikkoja: Neuvostoliiton rajakiveä, meritornia, jossa on nykyisin kokoustiloja, jyrkältä törmältä alas rantaan johtavia portaita, sivurakennuksen pientä kylpylää, talon kokous- ja majoitustiloja sekä talon ja tilan vuosisataista historiaa.
Sallittu hurjapäille!
Palavankiven kaivos- ja louhosalue on laaja. Sinne on vuosikymmenien kuluessa syntynyt niin laaksoja kuin kukkuloitakin ja myös hyvin aidolta vaikuttava järvimaisema, kun avolouhoksen alimmat alueet ovat täyttyneet vedellä. Mikä loistava paikka hiuksia nostattavaan hurjasteluun sekä maalla että vedessä! Adrenaator-yhtiön isopyöräiset, (lähes) monsteriajoneuvot rymistelevät metsäisillä rinteillä hiuksia nostattavalla tavalla. Turvavyöt on todellakin syytä pitää kiinni!
Alueelle on suunnitteilla myös moottorivenekilpailuja pitkänomaisissa, veden täyttämissä kanjoneissa, jotka näyttävät päällisin puolin edustavan järviluontoa parhaimmillaan. Paikkoja on maisemoitu ja maisemoidaan edelleen, mutta pidetään samalla niin luonnontilassa, että tavalliset autoilijat eivät innostuisi riskeeraamaan ajopelejään ja matkustajiensa henkeä vaarallisella alueella.
Palavan kiven louhinta on aikaa sitten loppunut ja kaivoksesta tehty museo, jossa entinen aito kaivosmies Enn Liivik esittelee vanhaa työmaatansa ja ohjaa vieraat ensimmäiseksi pienen kaivosjunan kirskuvaan kyytiin syvemmälle pimeään. Hän näyttää, kuinka jykevä laite jyrsii palavaa kiveä kaivoskäytävän seinästä ja kuinka kivikuormalla täytetyt vaunut pyöräytetään tyhjiksi hihnalle, joka kuljettaa kivet maan pinnalle. Kierroksen päätteeksi vieraille tarjotaan kaivosmiehen lounas: maukasta borsch-keittoa ja hapanleipää lisukkeineen.
Aika palata aurinkoon
Noin puolen tunnin ajomatkan päässä palavankiven kaivoksesta sijaitsee Purtsen linnoitus, jossa on sekä maukasta olutta tuottava pienpanimo että kahvila. Paikan omistaja Janner Eskor esitteli kuvista, kuinka valtava urakka jälleenrakennustyö on ollut. Linnoituksesta ei ollut käytännössä paljoakaan jäljellä, kun sitä ryhdyttiin restauroimaan. Nyt tilat ovat pääosin kunnossa. Sisäänkäynti tosin vaatii vielä viilausta, sillä vanhan linnoituksen kapea portaikko on osoittautunut hiukan hankalaksi. Kaikki aikanaan.
Itä-Virumaa on todellakin toista maata, johon kannattaa tutustua!
Teksti ja kuvat Marja-Liisa Kinturi
Toilan satamaa tukikohtanaan pitävä Toilan meripelastusseura on kesäkaudella tarjoamassa huimaa moottorivenekyytiä Suomenlahden tyrskyissä ja antoi ”avaruuspukuihin” puetuille Rusty Snyderille ja Kirsti Sergejeffille ja muille matkailutoimittajille siitä pärskyviä näytteitä (kuvassa oikealla).
Toilan ”Paratiisin” uumenissa voi helliä itseään lämpimillä kylvyillä ja vilvoitella sisäpihan kukkaloiston keskellä.
Jõhvin konserttitalon johtaja Marika Pärg kertoi vieraille talon toiminnasta, ohjelmistosta ja tulevaisuuden suunnitelmista.
Kaivosmiehen lounas, maukas borsch-keitto lisukkeineen tarjoillaan paikan päällä kaivoksen uumenissa.
Purtsen linnoitus on restauroitu alusta loppuun. Paikka on täynnä legendoja ja tunnelmaa, jota voi nauttia samalla kun nauttii makunystyröitä hivelevistä oluen eri vivahteista.
Purtsen valikoimassa on sekä tummia että vaaleita oluita.