lauantai, lokakuu 20

Tartutaan tarinoihin!

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Tartutaan tarinoihin!

Keskiviikko 8.10.2014 klo 11:28 – Marja-Liisa Kinturi

Tarinoiden voimaa matkailussa todistavat myös monet kirjat, joiden kuuluisat hahmot Sherlock Holmesista Kurt Wallanderiin vetävät matkailijoita kirjojen kuvitelluille tapahtumapaikoille. Mondon mainio Islannin matkaopaskirja johdattelee sekin kävijöitä trollien maahan, noitien Holmavikiin ja saagojen sankareiden kotikonnuille. Mitä siellä on katsottavaa muuta kuin upeat maisemat – ja tietysti matkailua hyödyntävät palvelut kahviloineen, majataloineen ja matkamuistomyymälöineen?

Kalliomaisemassa korostuva erikoisen muotoinen kivi tai vänkyrä mänty on hyvä lähtökohta tarinalle, jonka ansiosta sen eteen pysähtyy matkailijajoukko toisensa jälkeen tarinaa kuulemaan ja ihmettelemään. Niin itsekin taannoin Teneriffalla.

Savonlinnan Kyrönsalmessa on saari nimeltä Hirsipuusaari. Siellä on tiettävästi joskus hirtetty ihmisiä, mutta hirsipuusta ei ole enää tietoakaan. Miksi tarinaa ei hyödynnetä matkailussa? Se voisi tuoda pienen jännittävän lisämausteen Savonlinnan matkailuun,  jos sitä haluttaisiin käyttää hyväksi. Vai onko historiallinen fakta, että linnanneito haudattiin elävältä Olavinlinnan muuriin? Muistan tarinan lapsuudestani ensimmäiseltä käynniltä Olavinlinnassa. Se jäi mieleen ja sen kautta koko Olavinlinna. Sittemmin muurin kivien raossa ei ole enää kasvanut pihlajaa. Sinne olisi varmaan voinut istuttaa sellaisen uudestaan, vai oliko se 1950-luvun pihlaja muka saanut alkunsa viattoman neidon sydänverestä? Eikä pihalla käyskentele enää linnan aikoinaan pelastanut musta pässikään. Se on jähmettynyt patsaaksi linnan puistoon. Viimeinen elävä pässi tiettävästi putosi vuolaaseen virtaan ja hukkui jo 1700-luvulla, mutta vielä 1950-luvulla yksi sen jälkeläisistä tepasteli siellä ruohotupsu suussaan. Ei enää. Miksi?

Olemmeko me suomalaiset kerta kaikkiaan liian rehellisiä? Eihän tuossa ole mitään katsottavaa. Ei siellä ole mitään jäänteitä hirsipuusta – jos sellaista on koskaan edes siellä ollutkaan. Ja se, että tunnettu kirjailija tai taiteilija piti tiettyä kuppilaa kantapaikkanaan – ketä kiinnostaa? Eihän hän siellä enää käy. Ollut mullan alla jo varmaan ainakin sata vuotta. Kafkan kahvila Prahassa on kuitenkin jatkuvasti tupaten täynnä. (No, tietysti kyse on maailmanlaajuisesti tunnetusta ja ristiriitaisestakin persoonasta, mutta kyllä vastaavia löytyy Suomestakin.)

Jokaisen matkailijoita havittelevan kylän ja kaupungin kannattaisi kaivella näitä tarinoita historiastaan ja rakentaa niiden varaan elinvoimaisempaa matkailubisnestä. Eläköön Suomi tarinoista!

Kommentit

Kommentit

Share.

Leave A Reply