tiistai, toukokuu 21

Mies katolla pysäyttää katsojan
Caj Bremerin valokuvakirja on matka kadonneeseen Suomeen

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Akateemikko, lehtikuvaaja Caj Bremer, 90, on yleensä aina osannut liikkua kameransa kanssa oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Tuloksena on valokuvia, jotka kertovat enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. Kuvatekstiäkään ei aina tarvita.

Teksti Heino Ylisipola

Kuvat Caj Bremer ja Docendo

 

Yksi pysäyttävimmistä Caj Bremerin kuvista on mielestäni Jyväskylän suurajoissa vuonna 1963 otettu kuva Mies katolla. Siinä sätkää poltteleva mies on kiivennyt liiterin tai ladon katolle ja istuu harjalla niin, että tuolin jalat ovat kahta puolen katon harjaa. Rallin näköalapaikka vailla vertaa!

Toimittaja Kristiina Markkanen on kirjoittanut tekstit kirjaan Caj Bremer – Mies katolla (2019). Kustantaja on korkealaatuisista kuvateoksistaan tunnettu jyväskyläläinen Docendo.

Katolta ne näkyy parhaiten! Mies seuraa aitiopaikalta Jyväskylän suurajoja kesällä 1963.

Bremerin ura alkoi1950-luvulla Hufvudstadsbladetissa, jatkui Viikkosanomissa ja sitten vuodesta 1970 Helsingin Sanomissa. Hän nauttii jo eläkepäivistään ja täytti maaliskuussa 90 vuotta, mutta kuvaaminen jatkuu edelleen.

Minulla on ollut ilo olla Caj Bremerin kanssa juttukeikalla, kun aloitin toimittajanurani Helsingin Sanomissa. Hän edustaa lehtimiesten vanhaa koulukuntaa, jossa valokuvaaja tietää oman tehtävänsä ja toimittaja omansa. Yhteistyö on liki sanatonta.

Bremer jaksaa odottaa oikeaa hetkeä tai etsiä oikean paikan ja napsauttaa sitten kuvan. Bremerin mukaan hänen mieliaiheensa on aina ollut ihminen omassa ympäristössään, olkoonpa tämä sitten linnassa tai pirtissä.

Juttu Jyväskylän suurajoista 1963 julkaistiin Viikkosanomissa otsikolla Ryskettä ja räminää Keski-Suomen kylätiellä. Bremerin mukana toimittajana oli Sakari Räsänen.

Käsi povitaskussa Napoleonin kotitalossa

Ehkä kuuluisin Caj Bremerin ottama kuva presidentti Urho Kekkosesta on syksyllä 1962 Korsikan Ajacciossa otettu kuva, kun Kekkonen seurueineen vierailee Napoleonin kotitalossa. Kekkonen katselee horisonttiin ja ikkunan alle seinäkiveen on hakattu NAPOLEON. Vähän myöhemmin Bremer voitti tuolla kuvalla Vuoden lehtikuva -kisan.

Napoleon ja Kekkonen kohtaavat. Presidentti Kekkonen vierailee Napoleonin synnyintalossa Korsikan Ajacciossa syksyllä 1962.

Keväällä 1963 tasavallan presidentti Urho Kekkonen tekee valtiovierailun Jugoslaviaan. Presidentin puolison Sylvi Kekkosen seuraneitinä matkalle osallistuu rouva Anita Hallama.

Bremer on napannut kuvan huviveneeltä, jossa paistattelevat rouva Anita Hallama, presidentti Kekkonen ja UM:n diplomaatti Max Jakobsson. Tuolla matkalla alkoi aikalaisten mukaan Hallaman ja Kekkosen rakkaussuhde, joka jatkui yli 20 vuotta, välillä hyvinkin raastavana.

Bremer on kuvannut Kekkosta myös tämän lukuisilla hiihtoretkillä Lapissa. Kekkonen hiihteli mielellään Enontekiön Porojärvellä, yli tuhanteen metriin kohoavan Saivaaran ympäristössä.

Yhdessä Porojärveltä vapun tienoilla 1975 otetussa kuvassa Kekkonen on saunonut erämaakämpässä ja tullut ulos saunan kuistille vilvoittelemaan ja juo olutta suoraan pullon suusta. Presidentti on kansanmies, joka ei kursaile!

Aatos Erkko lainaa selkäänsä

Bremer ja Sanoma Osakeyhtiön kustantaja Aatos Erkko olivat työtovereita ja tapasivat myös vapaa-ajalla. He juttelivat keskenään aina ruotsiksi. Bremer kehuu Erkon loistavaa ruotsin kielen taitoa, jonka Erkko oli hankkinut viettäessään sotavuosina aikaa Ruotsissa.

Erkko avusti muotikuvauksissa usein Bremeriä kantamalla kameran jalustaa. Vuonna 1961 Bremer oli tekemässä muotikuvausta Me naiset -lehteen Helsingin Etelärannassa. Kuvattava nainen ja tuleva malli oli Hellevi Keko.

Olkapää lainassa. Sanoma Osakeyhtiön kustantaja Aatos Erkko lainaa Helsingin Etelärannassa olkapäätään tulevalle mallille Hellevi Kekolle. Caj Bremer napsii kuvia.

Mistään ei löytynyt sopivaa nojauskohdetta ja niinpä Bremer kysäisi Erkolta, voisiko neiti Keko nojata tämän olkapäähän. Iso mies suostui, selkä kameraan päin ja Keko keikistele Erkon olkapäätä vasten. Kuvasta tuli hyvin kuuluisa ja Kekosta hyvin kuuluisa valokuvamalli.

Caj Bremerin mukaan hänen mieliaiheensa on aina ollut ihminen omassa ympäristössään, olkoonpa tämä sitten linnassa tai pirtissä.

Bremer on kuvannut myös tavallisia ihmisiä, köyhiä ihmisiä, mutta aina ymmärtävällä myötätunnolla. Yksi kirjan koskettavimmista kuvista on syntynyt juttumatkalla Polvijärven Martonvaaraan vuonna 1963. Kuvassa toimittajaa ja kuvaajaa kohtaa pirtissä lohduton näky: perheen isä, suutari Arvi Keränen katsoo kaukaisuuteen. Pinnasängyssä hänen edessään lepää perheen kahdestoista lapsi, jolla on kuumetta. Talon pakkohuutokauppa on juuri vältetty pankin ja valtion hätälainalla.

Kirjan lopussa Bremer sanoo: ”Olen ottanut tämän ammatin vakavasti. En ole koskaan järjestänyt mitään ja olen erittäin kriittinen se suhteen, mikä on totta. En ole vienyt sitä tuolia sinne katolle, missä se äijä istuu.”

Köyhyyden kehto. Polvijärven Martonvaarassa keväällä 1963 perheen isän, suutari Arvi Keräsen katse on kaukaisuudessa: elämä muuttuu vielä paremmaksi. Pinnasängystä katsoo 12. lapsi. Elämä jatkuu.

 

 

Kommentit

Kommentit

Share.

Comments are closed.