perjantai, marraskuu 16

Maailman pohjoista länsilaitaa haravoimassa
Osa 3: Sointula, Malcolm Island

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Jokainen suomalainen on todennäköisesti kuullut Sointulan ihanneyhdyskunnasta, jonka suomalaissiirtolaiset perustivat 1900-luvun alussa Kanadan länsirannikolle. Harvempi tietää, että yhdyskunta elää ja hengittää edelleen Vancouverin saaren pohjoiskärjen tuntumassa olevalla Malcolm Island -saarella.

 

Teksti ja kuvat Marja-Liisa Kinturi

Saarelle pääsee Suomenlinnan lauttaa hiukan suuremmalla aluksella, joka kulkee säännöllisesti Port McNeillista Sointulaan. Matkaa majapaikastamme Courtneyssa kertyy vajaat 400 kilometriä, joten päätös oli helppo. Suomalaissyntyinen emäntämmekin oli innokas lähtemään. Hänkään ei ollut käynyt siellä, vaikka oli asunut Vancouverin saarella jo yli neljännesvuosisadan.

Varasimme netin kautta huoneet yöpymistä varten komealta kalskahtavasta The Oceanfront Hotelista ja lähdimme matkaan hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Liikenne oli hiljaista, joten saimme ajaa rauhallisesti ja ihailla ympärillämme levittäytyviä metsiä ja mäkiä tai vuoriksi niitä pitäisi varmaan kutsua. Pitkät asumattomat taipaleet panivat miettimään, että täällä ainakin tilaa kyllä riittää isommillekin asukasmäärille. Karhukin voisi hyvin tulla tiellä vastaan, kuten jälkeenpäin kuulimme kokeneen kollegan sellaisen kohdanneen.

Kun parin pienen harhakierroksen jälkeen päädyimme lauttarantaan, lautta oli ilmeisesti vähän aikaa sitten ehtinyt lähteä, joten asetuimme kiltisti jonoon ärhäkän näköisen urheiluauton perään.

Odotusaikaa olisi toista tuntia, joten nousimme autosta jaloittelemaan. Parinkymmenen minuutin kuluttua paikalle ajoi kolmaskin auto, josta nousi kaksi harmaatukkaista, reippaan näköistä naista. Koska aikaa oli, päätimme kysyä heiltä kartan kanssa hiukan Malcolm Islandin ja Sointulan nähtävyyksistä.

Cathy Gibler hoitaa Sointulan pientä museota.

Ja kas! Saimme oitis muuttaa kielen suomeksi, sillä keskustelukumppanimme osoittautuivat Sointulaan pikkutyttöinä vanhempiensa kanssa Korsosta muuttaneiksi Tuulaksi (Lewis) ja Raijaksi (Cominetti). Saimme samaksi illaksi kutsun Tuulan kotiin pullakahveille! Tuulan suomen kieli oli sujuvaa, mutta Raija joutui alkuun haeskelemaan sanoja, sillä hän asuu muualla ja oli tullut vain kesälomalle sisartaan tapaamaan entisille kotikulmilleen. Treffit sovittu!

Merkkihenkilöitä Suomesta!

The Oceanfront Hotel sijaitsee nimensä mukaisesti aivan rannassa ja kivenheiton päässä lauttasatamasta. Vastaanottotiskillä tunsimme itsemme merkkihenkilöiksi, sillä ensimmäinen repliikki oli: ”Ahaa…olette siis Suomesta! Minäpä soitan heti Tuulalle ja kerron, että täällä on vieraita Suomesta.

”Oli mukava sanoa, että olemme jo tavanneet Tuulan ja menossa illalla hänen luokseen kahville”.

Ennen illan kahvitusta oli hyvää aikaa jaloitella, ja askeleet suuntautuivat vähän matkan päässä olevaan osuuskauppaan, joka kyltin mukaan on perustettu vuonna 1909. Siis osa alkuperäistä Sointulaa!

Osuuskauppaan on perustettu vuonna 1909.

Sana ”suomalaisten” tulosta oli ehtinyt kiiriä jo tännekin, sillä yksi ja toinen kaupassa pyörivistä tuli tervehtimään ja kertomaan Sointulan kuulumisia. Vesipullon ja mehutölkin ostaminen venyi pitkäksi.

Sointulassa asuu enää vähän väkeä ympärivuotisesti – noin 800, jos museon kylttiä on uskominen, mutta kesäksi monet palaavat Raija Cominettin tavoin entisille kotikulmilleen keskelle jylhää luontoa. Heitä varten saarella toimii kesällä myös pari muuta pientä hotellia ja majoituspaikkaa sekä hyvin hoidettu Bere Pointin leirintäalue saaren toisella puolella.

Retkeilijöitä tosin varoitetaan liikkumasta Puoli Vali -kanjonin poluilla tuulisina päivinä, sillä satametriset puut voivat olla kaatuessaan kohtalokkaita.. Jos hyvä tuuri sattuu kohdalle, merellä voi nähdä valasparvia, ja pihapoluilla ja rantatöyräillä kukoistaa humoristinen ite-taide.

Kalastus on edelleen yksi Sointulan (Malcolm Islandin) pääelinkeinoista.

Kalastus ja metsätalous ovat edelleen tärkeitä elinkeinoja, ja perinteitä vaalitaan Sointulan pienessä museossa, jonka kokoelmia museojohtaja Cathy Gibler esittelee innokkaasti. Esineistö kertoo yksinkertaisesta elämästä täällä maailman toisella laidalla jättipuumetsissä ja valtameren äärellä, jossain määrin myös kaipuusta kotimaata ja tuttua kieltä kohtaan.

Seuraavan iltapäivän lautta oli nopeasti täyttymässä, autojonoa oli muodostunut lähtöpaikalle jo ennen puoltapäivää. Harmi, sillä ennen lautan lähtöä meillä olisi vielä ollut hyvää aikaa saarikierrokseen. Oceanfront Hotelin avulias emäntä tiesi kuitenkin keinon – eikä selvästikään ensimmäistä kertaa: hän varasi meille paikan jonossa omalla autollaan, ja vähän ennen lähtöä ajoimme oman automme hänen paikalleen jonossa. Loistavaa palvelua, jota ilman Bere Point ja hellyttävä ite-taide saaren toisella puolella olisivat jääneet näkemättä!

Ja matka voi jatkua!

Kommentit

Kommentit

Share.

Comments are closed.