perjantai, 25 syyskuun

322 päivää yksin seitsemällä merellä

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

 

Tapio Lehtinen lähtee uudelleen purjehtimaan maailman ympäri 2022.

Teksti Heino Ylisipola

Kuvat Tapio Lehtinen ja Docendo

Mikä saa ihmisen lähtemään yksinpurjehdukselle yli kymmeneksi kuukaudeksi maailman ympäri? Purjehtimaan yksin ja ilman maissa käyntiä?

Onko se seikkailunhalua, rakkautta purjehdukseen vai omien rajojen hakemista? Ehkä se on kaikkia niitä.

Kyseessä on Golden Globe Race -yksinpurjehdus, jossa noudatetaan 50 vuotta aiemmin järjestetyn ensimmäisen, 1968, Golden Globe Race -purjehduksen tiukkoja sääntöjä ja purjehditaan ilman nykypäivän apuvälineitä. Sijainti merellä pitää laskea sekstantin ja taivaankappaleiden avulla.

Uutta tekniikkaa on sen verran, että satelliittiseurain lähettää kilpailun järjestäjille automaattisesti paikannusviestin kerran kuudessa tunnissa. Satelliittipuhelinta saa käyttää vain hätätapauksissa. Yhteyttä Suomeen ja maailmalle pidetään radioamatöörien avulla.

Aallot voivat Eteläisellä jäämerellä nousta kovimmillaan lähes kolmenkymmenen metrin korkuisiksi.

Vuosina 2018 – 2019 käytyyn Golden Globe -kilpaan lähti 18 yksinpurjehtijaa, joista suomalainen Tapio Lehtinen oli yksi. Hän sijoittui kilpailussa Asteria-veneellään viidenneksi eli viimeiseksi. Vain viisi purjehtijaa pääsi maaliin.

Yksinpurjehdus maapallon ympäri alkoi 1. heinäkuuta 2018 Les Sables d’Olonnesta Ranskasta. Maaliin samaan paikkaan Lehtinen purjehti sunnuntaina, 19. toukokuuta 2019.

Lehtinen on kirjoittanut huimasta purjehduksestaan kirjan yhdessä toimittaja Ari Pusan kanssa. Kirja Yksin seitsemällä merellä ilmestyi Docendon kustantamana keväällä 2020.

Kohti Eteläistä jäämerta

Lehtinen ohittaa Asteriallaan Kapkaupungin 9. syyskuuta 2018 ja jatkaa Eteläiselle jäämerelle kohti neljänkympin leveysasteita. ”Maakrapujen mielestä aaltoja ei siellä mitata metreissä tai senteissä, vaan pelon eri asteissa.”

Etelämantereelta puhaltavat kylmät ja kosteat tuulet, joiden nopeus on usein yli 20 metriä sekunnissa, joskus 40 metriä! Aallot voivat olla pahimmillaan lähes 30 metriä korkeita ja heittää veneen ilmaan jättiaaltojen väliin. Purjehtijan taito ratkaisee, että hän osaa lukea aaltoja ja pitää veneensä suunnan.

    ”Varmasti jatkan purjehtimista, mutta miten, se on auki. Olin              merellä onnellinen. Sain nauttia jokaisesta päivästä.”

 Afrikka on jäänyt kauas taakse ja Australia idässä on vielä kauempana, tuhansien merimailien päässä. Lähin ihminen on 400 kilometrin päässä veneen yläpuolella Kansainvälisellä avaruusasemalla, ISS:llä.

Kun 118. purjehduspäivä on menossa, Lehtinen ihmettelee, miksi Asterian keula ui niin syvällä. Muutama kilpailija on ehtinyt edelle jo useamman sadan merimailin päähän, vaikka keskeyttäneitäkin on paljon.

Asteria ei nouse kunnolla tuuleen. Barnakkelit painavat ja haittaavat veneen kulkua. Syynä on Suomessa Asterian pohjaan laitettu, Itämereen tarkoitettu myrkkymaali, joka on liian mietoa valtamerten hanhenkauloille. Muut kilpailijat laittoivat valtameriin tarkoitetut myrkkymaalit veneidensä pohjiin vasta Ranskassa, lähtösatamassa.

Lehtinen laskee, että hanhenkaulat jarruttavat, kuin jos veneen perässä laahaisi 250 metriä köyttä!

Sielunvoimaa kirjoista ja musiikista

Kirjoja kilpaveneeseen saa ottaa niin paljon kuin haluaa, vaikka painoa niistäkin tulee. Musiikkia saa kuunnella vain C-kaseteilta, kuten 1960-luvulla oli tapana!

Välillä meri on rauhallinen ja Tapio lehtinen voi nauttia veneen kannella auringosta ja merituulesta.

Lehtinen valitsee matkalukemistokseen purjehduskirjojen lisäksi elämäkertoja, romaaneja ja runokokoelmia. Aina välillä on aikaa lukea ja nauttia musiikista.

Elämäkerroista hän on valinnut mukaansa Martti Häikiön kirjoittaman V. A. Koskenniemen kaksiosaisen elämäkerran, Eino Koivistoisen kirjoittaman ahvenanmaalaisen Gustaf EriksonPurjelaivojen kuningas -kirjan ja Erik Tawaststjernan kirjoittaman viisiosaisen järkäleen Jean Sibelius.

Joseph Conradilta on useita romaaneja. James Joycen Odysseus on mukana, samoin Volter Kilven Alastalon salissa I – II, Thomas Mannin Buddenbrookit ja Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä 1 – 10.

Runoja on Aaro Hellakoskelta, Homerokselta, Harry Martinsonilta ja Lauri Viidalta, jonka kootut runot ovat mukana.

Musiikkia on luonnollisesti paljon ja äänitettyinä vain C-kaseteille. Klassista musiikkia edustavat tietysti Jean Sibelius, Sergei Rahmaninov, Gustav Mahler, Giuseppe Verdi, W. A. Mozart ja Edvard Grieg.

Klassikot Johan Sebastian Bach ja Ludvig van Beethoven puuttuvat veneen kasettihyllystä. Itse kuuntelin kirjaa lukiessani sellisti Marko Ylösen tupla-albumia Bachin kuudesta sellosarjasta (Alba Records). Sarjat ovat tyypillistä Bachia: syvällisiä, ajattomia, välillä on kärsimystä, mutta välillä myös tyyntä ja kirkasta valoa, kuten aavalla merellä purjehtiessa.

Kevyempää musiikkia edustavat muun muassa Eric Clapton, Carlos Santana, Bob Dylan, The Beatles, The Rolling Stones, The Doors, Leonard Cohen, Jacques Brel ja Edith Piaf.

Merilinnulle puhutaan purjehduskieltä

Lehtisen kirja on kirjoitettu tyypilliseen päiväkirjamuotoon ja otteisiin lokikirjasta. Alussa on monta lukua Lehtisen lapsuudesta, jossa purjehdus oli jo läsnä tavalla tai toisella. Suuri plussa kirjalle on, että lopussa on liite keskeistä purjehdussanastoa.

Joskus teksti on tavalliselle lukijalle vaikeaa, sillä purjehdussanastoa käytetään paljon. Eräänä päivänä merilintu lennähtää veneen kannella ja Lehtinen alkaa aikansa kuluksi jutella sille. Tulee purjehduskieltä, joka aukeaa vain purjehtijoille.

”Minun täytyy jatkaa veneen jiippaamista, laittaa styyran preventteri valmiiksi, avata styyran barduunat ja sitoa ne vanteille, rullata puomilla oleva yankee-purje sisään, laskea styyran spinnupuomi alas, irrottaa se mastosta ja sitoa kolmella sail tiellä kanteen, vinssata stora keskelle, kytkeä tuuliperäsin pois päältä, jiipata vene, avata stora, kytkeä tuuliperäsin takaisin päälle ja säätää se uudelle suunnalle, skuutata genoa leen puolelle, kiristää styyran preventteri, avata paaran spinnupuomi ja laittaa se paikoilleen ja viedä yankeen skuutti sen ulkopään kautta, avata paaran barduunat vanteilta ja kiristää ne ja sen jälkeen rullata yankee auki ja kiristää se puomilla paaran puolelle.”

Kirja Yksin seitsemällä merellä ilmestyi Docendon kustantamana keväällä 2020.

Lintu kuuntelee yksinpuhelua äänetönnä ja Lehtinen menee yöpuulle. Aamulla hän huomaa, että lintu on lentänyt pois. Lintu uskoi, että vene on hyvissä käsissä.

Välillä Lehtinen saa nauttia hyvin rauhallisesta purjehtimisesta ja ihailla yläpuolellaan kaartuvaa tähtitaivasta, joka heijastuu maininkiin, ja kaloja veneen ympärillä. Hän heittäytyy jopa runolliseksi.

Doradot heijastivat kaarrellessaan veden pintaan eri värejä, turkoosia, violettia ja keltaista. Kalan pienikin liike vaihtoi sen väriä, ja tähdet heijastuivat isojen ahvenkalojen kyljistä. Lämpimässä yössä soi Sibeliuksen neljäs sinfonia.”

Seuraava Golden Globe -kilpailu käydään 2022. Siihen Lehtinen aikoo osallistua. Nyt hän tietää, miten veneen pohja pitää käsitellä valtameriä varten. ”Varmasti jatkan purjehtimista, mutta miten, se on auki. Olin merellä onnellinen. Sain nauttia jokaisesta päivästä.”

Share.

Comments are closed.